Suutarila, osa 2

Kipinästä Liekki ja Roihu!

Antaa kuulla koko stadi

meil on edes duuni snadi.

Skutsari, sun tarvii kelaa,
ettet ennen faijaas delaa!

Hanna bamlaa:ala joraa,
alä aina käytä sporaa,
ohita se mässylafka,
stikkaa pakkiin supersafka.

Kuka viittii töllöö tsiigaa
kaikkee skeidaa tulee liikaa.
Lähe messiin, skulaa, futaa
Sporttaaminen tekee gutaa.

Liekki-Roihu - buli tuli!
Allit, jenkkakahvat suli!
Skutsarit sen kaikki hiffaa -
Kipinä on tosi kliffaa!

Eräänä helmikuisena päivänä Suutarilan ala-asteen koulupsykologin huoneen valtasivat Kimmo, kompuutteri ja testauslaitteisto. Huoneesta palaavien fysiikassa ei välittömästi näkynyt muutoksia, mutta mentaalipuolella jotain oli tapahtunut: parin viikon ajan opehuoneen puheessa vilisivät verenpaineet ja rasvaprosentit kuin kaikista olisi yhtäkkiä tullut terveystieteen tutkijoita, oli kuivaa tyyppiä ja piilorasvaista. Koskaan ennen ei meillä ole ollut näin paljon puhetta liikunnasta ja terveellisestä ruoasta, vaikka emme mitään sohvaperunoita olekaan.

Fakta on se, että kronologinen keski-ikämme on 50,4 v. ja mittausten mukainen kehon keski-ikämme 52,7 v. Eli vähän kolmatta vuotta tässä pitäisi keskimäärin nuortua, jotta pääsisimme omaan ikäämme. Yksilölliset vaihtelut ovat tietysti suuret, allekirjoittaneilla on nuortumispaineita vähän enemmänkin…

Liekkiläiset aloittavat kehon iän nuorennuksen spinningillä 26.3.2013

Kaiken kaikkiaan koimme tilanteen motivoivana. Perustimme kaksi ryhmää, Liekin ja Roihun ja rupesimme tutkimaan liikuntavaihtoehtoja. Helsingissä riittää mahdollisuuksia ja vaikeinta oli karsia pois lajeja, kun olisi niin paljon hauskoja, kiinnostavia ja haastavia juttuja. Kumpikin ryhmä suunnitteli oman liikuntaohjelmansa. Yhteisenä meillä tulee olemaan toukokuinen TYHY-retki, jonka ohjelma on vielä vaiheessa – kirkkovenesoudun jälkeen ehdolla on ollut esim. hashing-seikkailusuunnistusta Nuuksion korvessa.

Spinningissä hiki hirtosi

Liekit ovat jo tutustuneet capoeiraan ja maculeleen. Kaikki valistuneet kansalaiset tietävät tietenkin, että nämä ovat Etelä-Amerikan intiaanien taistelutansseihin perustuvia lajeja. Uskomattoman nopeasti valmentajamme Hanna sai meidät innostumaan asiasta ja oppimaan näitä omia leipälajejaan. Lihakset saivat töitä, kun toistimme liikesarjoja kerta toisensa jälkeen oppiaksemme ne. Ja virtaa oli harjoituksen jälkeen enemmän kuin keskiverto koulurupeaman jälkeen.

Roihu-ryhmä on käynyt intervallisauvakävelyllä ja tutustunut fustraan. Tiedossa on kevään mittaan mm. kuntonyrkkeilyä, lattareita, spinningiä, keilausta, kahvakuulaa, pelejä sekä frisbeegolfia koulumme lähellä olevalla hienolla radalla.

Liekkiläiset Fustra-tunnilla 

Valmentajamme Hanna on huumorintajuinen ja kannustava, mikään kysymys ei ole tyhmä ja asioita voi katsoa monelta kantilta. Olimme täyttäneet ruoka- ja liikuntapäiväkirjoja ja eräänä torstai-iltapäivänä Hanna kokosi meidät kuuntelemaan ja keskustelemaan terveellisistä ruokailutottumuksista. Ruokapäiväkirjat olivat paljastaneet, että syömistämme herkuista nautimme suurimman osan koulumme opettajainhuoneessa! Meistä on niin mukava hemmotella toisiamme herkuilla, mutta jotain tolkkua tähän täytynee saada.

Ruokatorstai tuotti paljon jaettua tietoa esim. superruoista, hyvistä aamupalavinkeistä ja makeanhimon tainnuttamisesta (tiesittekö, että iltainen makeanhimo taittuu kalanmaksaöljyllä!?). Päätimme tuoda opehuoneeseen Kipinä-kansion, johon voi laittaa reseptejä ja ideoita – on muuten toteutettu jo.

Hanna on myös todellinen personal trainer, jolta saa ohjeita ja vinkkejä sekä taustatukea myös yksilölliseen harjoitteluun tai ruokahuoltoon.

Olemme tänä kevätlukukautena ottaneet ihmisen fysiologian koko koulun yhteiseksi jutuksi. Myös oppilaat saavat osansa. Kävimme tiedekeskus Heurekassa Body Worlds –näyttelyssä ja Tämä on solu –elokuvaa katsomassa, hankimme koululle uuden luurangon ja sisäelimiä esittelevän torson ja viemme kaikki oppilaat Koulutus elämään –vaunuun, jossa pohditaan elämän hyviä valintoja esim. alkoholin ja tupakan suhteen. Koko koulun talviliikuntapäivässä oli jokaiselle jotakin hauskaa tekemistä ja punaiset posket ja nauravat kasvot kertoivat niin aikuisten kuin lastenkin liikunnan ilosta.

Vauhtia spinning-tunnilla

Suutarilan Kipinä-ryhmässä on muuten myös kaksi etäjäsentä. Walesilaisen ystävyyskoulumme eläköitynyt rehtori, joka on vuosia yrittänyt viedä Britannian kouluviranomaisille ilosanomaa kuntoremonteista, ilmoitti liittyvänsä meidän Sparkle-projektiimme. Poikansa valmentamana hän nyt pyrkii alentamaan kolesterolia ja painoa. Toinen etäjäsenemme on eläkkeellä oleva opettajamme, joka Kemistä asti tukee meitä viestein ja ideoin ja alentaisi varmasti omilla mittaustuloksillaan kehomme keski-ikää, jos vielä olisi töissä! 

Meidän kaikkien onkin hyvä muistaa kipinöivän toimintamme tarkoitus: ei hanketta vaan elämää varten! Toivottavasti pystymme tukemaan toisiamme erilaisissa elämäntilanteissa jatkossakin ja kehittämään itse kullekin rutiineja, jotka auttavat elämän hallinnassa silloinkin, kun lorvikatarri tai herkkuhimo iskee.

Kipinä-terveisin
Kari Töyrylä ja Outi Pihlman 

Suhmura, osa 2

Kipinää iskee!

Nyt on yhteiset liikuntatuokiot aloitettu. Kävimme lumikenkäilemässä koulun läheisillä pelloilla ja Haapajärven rantatörmillä. Hyvinvointivalmentajamme Tomi-Pekka meni edellä kuin hirvi, me seurasimme hieman vähemmän sulokkaasti pusikot rytisten perässä. Poispäin tullessa (huomattuamme voimien vielä riittävän) uskalsimme jo lähteä tarpomaan omia polkujamme. Kukaan ei kadonnut ja kaikki pääsivät omin jaloin takaisin. Muutama toive yhteisestä saunasta ja palauttavasta juomasta jätettiin tällä kertaa huomioimatta.

Lumikenkäilemään lähdössä, kuva: Jaana Palve-Karppanen

Viikolla 9 valmentaja aloitti haastattelut, joissa jokaisen piti miettiä henkilökohtaisia tavoitteitaan. Naisilla yleisin tuntui olevan painon ja rasvaprosentin pudotus, joka yllätykseksemme oli T-P:n mielestä huono tavoite seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Emme siis kuitenkaan ole kovin kaukana alusvaatemallimitoista, tulkitsimme (oikein) valmentajan puheet.

No, Tompan vinkkaamana parempiakin tavoitteita löytyi; toimintakyvyn ylläpito, yleiskunnon kohottaminen, kohtuudessa pysyminen. Siis pidemmällä tähtäyksellä terveellisempien elintapojen omaksuminen liikuntaa lisäten ja kiinnittäen huomiota ruokapuoleen. Henkilökohtaisesti silti voisin pienentää valssikahvojani (Suhmurassa Santroilla pitää tietysti olla oikean tanssilajin levikkeet, jos niitä kellä on), se lienee sallittua, eikä torpedoi muita tavoitteita.

Pasi-rehtorin pannaan laittamat kahvileivät ovat kadonneet opehuoneesta lähes täysin. Tilalle on tullut mm. porkkanoita ja omenoita. Kuulostaa aika ankealta täytekakkujen ja runebergintorttujen jälkeen, mutta on valitun linjan mukaista. Suunnittelemamme Tomppa tukevaksi –projekti taitaa jäädä toteutumatta, kun kukaan ei enää tuo mitään hyvää ja lihottavaa vieraalle tarjottavaksi.

Lieneekö alkuinnostusta (jota kumma kyllä on kestänyt jo monta viikkoa) vai oikeaa asiaan paneutumista, kun ulkoilupäivän kahviosta jäänyt kakku on unohtunut pöydälle kuivumaan ja joutaa pian tipusille syötettäväksi. Aiemmin ei tällaista olisi ikinä päässyt tapahtumaan, kaikki on syöty, omat ja vieraat eväät. Tällä menolla Suhmuran kylällä on keväällä liikalihavia lintuja, mutta koulun tienoilla timmejä tätejä tai tyttöjä ja muutama uhkea uros.

Hankaluuksiakin hyvästä elämästä, tai sen yrityksestä, on. Mittauksissa lähes kaikilta paljastui liian matala kehon vesipitoisuus, jota on yritetty kohottaa juomalla reilusti (vaikka eihän rasvapalloon vesi tartu). Tästä on tietysti seurannut se, että vessassa on juostava jatkuvasti. Oppilaat alkavat kohta olla kyllästyneitä toiletissa ravaaviin opettajiin ja Ansu-siistijäraukka joutuu kantamaan selkä vääränä vessapaperia. Tekniseltä virastolta tulee varmaan nootti liiallisesta vedenkulutuksesta...

Talvilomaa vietimme viikolla 10. Monen lomaan kuului entistä enemmän liikunnallisia riemuja, mutta nautimme hyvällä omallatunnolla myös vähän epäterveellisemmistäkin asioista; hyvästä ruuasta ja juomasta, epämääräisistä nukkumaanmenoajoista ja muusta säännöttömästä elämästä. Tomppa sanoi, että nautintoja pitää olla, tätä ohjetta noudatettiin!

Viime torstaina olimme yhdessä hiihtämässä. T-P halusi huoltaa jokaisen sukset ja antoi vinkkejä onnistumiseen. Valmentajan neuvoja noudattaen hiihdimme pientä peltolenkkiä milloin mitenkin; yhdellä suksella, ilman sauvoja, pylly takana, lantio edessä, pitkiä vetoja vetäen… Vaikka ihan kaikki eivät vielä mestarisarjaan yltäneetkään, kukaan (valmennettavista) ei täysin masentunut ja jokainen sai itselleen jotakin, vähintään punaiset posket reippaasta ulkoliikunnasta.

Lienee sukuvika tuo valmentajan hiihtoinnostus, toivottavasti ei meitä katsellessa kokonaan karissut.

Suhmuran Akatemiasta raportoi Eija Putto