Huhtaharju, osa 1

Kipinöintiä jyväskyläläisessä Huhtaharjun koulussa

Ihmeellinen on tuo sosiaalinen media: Kun OAJ:n varapuheenjohtaja Kari Kinnunen linkitti omalla facebook-sivullaan tiedon mahdollisuudesta hakeutua työhyvinvoinnin kehittämishankkeeseen, Kipinään, syntyi vahva ajatus pyrkiä mukaan. Opekokous oli alusta lähtien mukana ideassa, mutta koko asia meinasi hautautua joulunaluskiireisiin. Saimme kuitenkin kasaan eräänlaisen suunnittelutiimin, joka keräsi ajatuksia hakemuksen pohjaksi.

Perusteluissamme painotimme työyhteisömme nykyistä tilaa verrattuna aiempaan: Olemme tällä hetkellä murroksessa. Entinen, 1984 käyttöönotettu koulurakennus todettiin sisäilmoiltaan kelvottomaksi ja nyt meillä on meneillään kolmivuotinen sisäilmapakolaisuus, joka loppuu elokuussa 2015. Samoissa tiloissa toimii suunnilleen samankokoinen alakoulu, jonka kanssa muodostamme suuren yhtenäiskoulun tulevaisuudessa. Opehuone on ollut hyvin tiivis ja pysyvä, nyt kolleegoiden tapaamiseen saattaa kulua viikko tai useampikin. Tähän toivoimme ja toivomme voivamme hankkeen myötä saada muutosta.

Koulumme on siis 7-9-luokkien koulu, jossa oppilaita on n. 330 ja henkilökuntaa n. 45. Oppilasaines on nykymittapuun mukaan normaali yläkoulu lisättynä melko runsaalla maahanmuuttaja-taustaisella oppilasaineksella.

Mutta sitten itse hankkeeseen ja sen käynnistymiseen. Hanke alkoi elää oikeata elämää enteellisesti kansallisena 112 päivänä eli siis 11.2. Apua siis odotellaan. Ensimmäisessä tapaamisessa ohjaajien kanssa oli paikalla lähes koko henkilökunta. Ilmapiiri oli ’innostuneen kriittinen’. Tämä tarkoittaa sitä, että odotukset ovat jossain muualla kuin ’keppivoimistelussa’ tai ’jumppa-humpassa’. Yhteisöllisyyden painottaminen on odotuksissa keskeisenä teemana.

Ensi tapaamisen jälkeen alkoi henkilökunnan jako 3 ryhmään. Voin asiaa hoitaneena todeta, että pää kolisi (tyhjyyttään) reunaehtoihin. Tavoitteena oli, että koulupäivä ei venyisi ylenmääräisesti hankkeen takia. No, aineopettajajärjestelmässä oppituntien päättyminen vaihtelee paljonkin ja varma tosiasiakin oli, että tähän ei voida käyttää oppitunteja. Lievin vaurioin saatiin henkilökunta lähes täydellisesti sijoitettua ryhmiin, kiitos yhteisön joustavuuden. Nyt ollaan päästy asiaan ja tositoimiin.

Tätä kirjoitettaessa vietämme ansaittua talvilomaa ja ensi viikolla alkavat kehonikämittaukset ja ryhmätoiminnat. Pelottaa vain, miten käy lähestyvän eläkkeellelähdön, jos kehon ikä onkin alle hyväksyttävän eläkeiän? No joo, ei taida olla huolta!

Summa-summarum: Nyt mennään kohti uusia seikkailuja.

Ps. Kiitos työyhteisölle joustavuudesta. Latasin jo entisen päälle lisähommia, mutta toivon sen palkitsevan tulevaisuudessa.

Pertti Kabris

Suutarila, osa 1

Suutarilan ala-aste on lähikoulu alueen 1-6. luokkalaisille ja se sijaitsee Pohjois-Helsingissä kehä kolmosen tuntumassa. Koulumme toimii Suutarilan palvelukeskuksessa, jossa muita toimijoita ovat kaupungin päiväkoti ja kirjasto, hammashoitola ja nuorisotalo. Koulussamme on 16 yleisopetuksen luokkaa ja kaksi erityisopetuksen monimuotoluokkaa. Oppilaita meillä on tällä hetkellä 384. Koulussamme on painotettua musiikin opetusta 3. – 6. luokilla. Musaluokille ja erityisopetuksen luokille tulee oppilaita myös laajemmalta alueelta.

Suutarilan ala-asteen toiminta-ajatuksena on antaa lapselle hyvät perustiedot ja –taidot elämää varten turvallisessa ympäristössä yhteistyössä huoltajien kanssa. Meille tärkeitä asioita ovat kodin ja koulun yhteistyö, turvallisuus sekä hyvät käytöstavat. Pyrimme toteuttamaan koulutyötä myös koulun seinien ulkopuolella. Koko koulun yhteisiä retkiä teemme vuosittain lähimaastoon mm. Tuomarinkylän kartanoon ja Haltialaan sekä pidemmällekin; mm. Seurasaaressa ja Luukissa olemme retkeilleet. Tiedekeskus Heureka on ollut yhteistyökumppanimme vuosien ajan. Heurekassa toteutamme koulun ulkopuolista opetusta kahtena päivänä kouluvuoden aikana. Meillä on ollut ystävyyskoulu Pentyrch Primary School Walesissa Cardiffissa jo kymmenen vuoden ajan. Vuosittain olemme vierailleet oppilasryhmän kanssa Walesissa, ja Pentyrchin oppilaita on ollut meidän vierainamme. Suutarilassa juhlat ja tilaisuudet ovat upeita, ne muistetaan! Joka kevätlukukausi oppilaat harjoittelevat itsenäisesti erilaisia esityksiä ja alkukarsinojen jälkeen jatkoonpäässeet esiintyvät koko koulun Vappu-juhlassa Vuoden kyky -tapahtumassa. Oppilaat kannustavat toisiaan ja ovat aidosti iloisia toisten taidoista ja onnistumisista.

Henkilökuntaa meillä on n. 30, joista opettajia on 23. Muu henkilökunta koostuu koulunkäyntiavustajista, koulukuraattorista ja – psykologista, terveydenhoitajasta, kouluisännästä järjestelmätukihenkilöstä sekä koulusihteeristä. Henkilökuntamme vaihtuvuus on pientä. Pidämme TYHY-toimintaa tärkeänä. Yhteiset koko henkilökunnan kesken toteutetut rennot retket, liikuntahetket sekä illanistujaiset lujittavat jo tiivistä yhteishenkeämme vielä entisestään.

Tiedon mahdollisuudesta hakea Kipinä-kampanjaan saimme ammattiyhdistyksemme paikallisyhdistyksen kautta. Käsittelimme asiaa johtoryhmässä ja yhteistuumin päätimme esitellä asiaa työyhteisössämme. Henkilökunnan kokouksessa päätettiin lähteä yrittämään. Ajattelimme, että varmaan halukkaita projektiin on paljon ja on vaikea päästä mukaan. Mutta mitäänhän ei koskaan saa, jos ei yritä. Hakemuksen laadimme ja lähetimme hyvissä ajoin ennen sen viimeistä jättöpäivää. Jäimme toiveikkaina odottelemaan päätöstä.

Viikkoa ennen Educa-messuja perjantaina sain puhelun Sarilta Koululiikuntaliitosta. Meidät oli valittu Kipinä-kampanjaan! Tuntui todella uskomattomalta, että juuri me pääsimme useiden hakijoiden joukosta mukaan. Puhelun lopetettuani riensin välittömästi kertomaan asian rehtorillemme ja hakemuksen kanssani laatineelle kollegalleni. Molemmat olivat todella iloisia. Sopimuspaperin vein postiin allekirjoituksineen vielä samana päivänä. Seuraavalla viikolla järjestimme välituntipalaverin, jossa ilmoitimme valinnasta henkilökunnalle. Oli iloisia ja tyytyväisiä ilmeitä. Mahtavia juttuja siis tiedossa kevätlukukaudella! Juhlistimme valintaa kakkukahvien kera.  Kävin rehtorimme kanssa hakemassa palkinnon Educassa. Oli mukava tavata ja onnitella Suhmuran ja Huhtaharjun väkeä.

Mielenkiinnolla odotamme, mitä kaikkea valmennus tuo tullessaan. Mielessämme pyörii monenlaisia ajatuksia, mietteitä ja kysymyksiäkin. Mittauksissa käytetään varmaankin uusinta mahdollista tekniikkaa. Millaista työyhteisöliikunta on? Onko haasteita aktiiviliikkujille? Entäpä vähemmän liikkuville?  Lyheneekö valmennusaika kolmella viikolla, koska pääsemme varsinaisesti aloittamaan vasta viikolla 9. Perjantaisin kokoonnumme opehuoneeseen syömään ”Thank God it’s Friday” -jäätelöt. Kielletäänköhän meiltä valmennuksen myötä jätskit? Vai vaihtuuko jäätelö perjantaiporkkanoihin?

Valmennukselta odotamme mukavan letkeää yhdessäoloa, yhteisiä hauskoja kokemuksia, liikunnan iloa, haasteita, ajankohtaista tietoa hyvinvoinnin edistämisestä niin liikunnan kuin ruokavalion ja levonkin suhteen. Toivomme pääsevämme kokeilemaan uusia liikunnallisia lajeja ja trendejä. Saamme varmasti tietoa toimintakyvystämme ja ohjeet sen ylläpitoon ja edistämiseen. Haluamme myös innostusta terveellisempien elämätapojen noudattamiseen, systemaattisempaa ohjausta sekä uusia liikunnallisia haasteita. Lisäksi toivomme, että meitä ravistellaan irti vanhoista tottumuksistamme.

Kipinä-projektin alkuinfoa odotimme lähes malttamattomina. Info pidettiin talvilomaviikkoamme edeltävänä torstaina. Tapasimme Mobran valmennuspäällikkö Tomi-Pekka Riihivuoren ja oman valmentajamme Hanna Seikolan. Infossa saimme tarkempaa tietoa projektista, mittausten ja haastattelujen ajankohdista sekä työyhteisöliikunnan toteuttamisesta. Mittauksista kumpusi lähinnä käytännön kysymyksiä. Taisi joku udella lihaskuntoliikkeistä, jotta voisi loman aikana niitä harjoitella. Infon jälkeen jäimme hyvillä mielin talvilomalle ja miettimään toiveitamme työyhteisöliikunnan sisällöistä sekä odottamaan tulevaa, työyhteisövalmennuksen piristämää kevättä.

Tiina Martikainen

Suhmura, osa 1

Terveiset Suhmuran koulusta! Neljä kuukautta kestävä hyvinvointivalmennuksemme on alkanut ja on aika kertoa kuulumisia.

Olemme noin 120 oppilaan alakoulu. Kuulumme nykyisin Joensuun kaupunkiin, aiemmin edustimme Pyhäselän kuntaa. Suhmura on pieni kylä, jonka nimi kokemuksemme mukaan herättää hilpeyttä. Soitettaessa puhelua muualle Suomeen saattaa vastaanottaja kysyä puhelun alussa "onko sellainen paikka oikeasti olemassa?" Ehkäpä nimi auttoi meitä kun Koululiikuntaliitto valitsi voittajia Kipinä-projektiin. Koulumme on yksisarjainen, talosta löytyvät luokat 1-6 esikoululla ja pienryhmällä vahvistettuina. Oppilaamme ovat aktiivisia ja avoimia, helposti innostuvia ja huumorintajuisia. He liikkuvat vapaa-aikanaan oma-aloitteisesti ja varsin paljon.

Koulumme henkilökunta on kokonaisuudessaan mukana valmennuksessa. Porukkaa kuvaa hyvin se, ettemme muistaneet kysyä kaikkien mielipidettä kun hakemusta alettiin kirjoittaa. Innolla kaikki lähtivät mukaan. Nekin, joiden mielipidettä ei muistettu kysyä. Tyypillistä työyhteisöllemme on, että asiasta kuin asiasta höyryäminen alkaa pienellä porukalla ja pian kutakuinkin kaikki ovat ajautuneet mukaan mielikuviin, jotka eivät välttämättä muista eivätkä muistuta alkuperäistä lähtökohtaa eivätkä kantavaa ajatusta. Yleensä asian kuin asian ympärillä vouhkataan pari päivää, kunnes tulee uusi touhotettava.

Koululiikuntaliiton Kipinä-kampanja oli jäänyt mieliä vaivaamaan niinkin paljon, että palasimme siihen toistuvasti välituntikeskusteluissa. Hakemuksen jättäminen jäi viime hetkeen. Yhteyshenkilömme Jaana piti huolen siitä, että hakemus kuitenkin tuli tehdyksi. Koska joulujuhla ja todistusten jakaminen painoivat päälle emme ehtineet toteuttaa alkuperäistä ideaamme valokuvien ja lyhyiden henkilökohtaisten tietojen laittamisesta hakemuksen liitteeksi. Jokaiselle oli tarkoitus laittaa mitä kukin on ollut aiemmin ja mitä on nykyisin. Entinen balettitanssija nykyinen syöppö, entinen jääkiekkoilija nykyinen läski, entinen ei mikkään nykyinen wanna be (something) jne. jäävät käytettäviksi seuraavassa hakemuksessa. Itse kukin ajatteli siis aiemmin olleensa jotakin ja nykyisten suunnitelmien herkuttelun vähentämisestä, painon pudottamisesta ja liikunnan lisäämisestä jääneen suunnittelun asteelle. Mielestämme olimme otollinen porukka valmennustarkoitukseen. Hakemuksemme loppukaneetti "loput viat selevijjää, kun tuutta paekan piälle kahtommaan" lienee herättänyt valitsijoissa jonkinasteista mielenkiintoa. Potkua ja kipinää tarvitsimme!

Reilu viikko ennen Educa-messuja aloimme epäillä, ettei hakemus tuottaisi tulosta. Päättelimme, että palkinnon osuessa kohdalle Koululiikuntaliitto varmastikin varmistaa että meiltä olisi joku messuille tulossa, eikä varmistusta ollut kuulunut. Yllättäen puhelin soi. Jaanaa pyydettiin puhelimeen ja muutamista lauseista opettajainhuoneessa olleet taustajoukot arvasivat Suhmuran Santroineen ja Suloineen nousevan pian esille uuden asian puitteissa. Riemunkiljahdusten seassa Jaana yritti saada selville, millä lavalla palkinto Educa-messuilla jaettaisiin. Anne-messumenijä harjoitteli jo toisaalla erilaisia seisonta- ja vastaanottotyylejä Luotain-lavaa varten. Luonnollisesti mietimme yhdessä mitä eri tahoja ja perheenjäseniä Annen tulisi muistaa kiittää, kuten isoissa palkintojenjakoseremonioissa on tapana.

Seuraavaksi olivatkin vuorossa mielikuvat kesän 2013 alussa Haapajärven rannassa kirmaavista trimmatuista nais- ja miesvartaloista uskomattoman muodonmuutoksen kokeneina. Ehkä kasvojen piirteistä tai eleistä ja ilmeistä oppilaittemme vanhemmat ja itse oppilaat tunnistaisivat meidät. Löysimme tuoreesta naistenlehdestä jutun ja kuvan bikinifitnessin maailmanmestarista. Kuvan me naiset valitsimme yksissä tuumin motivointikuvaksemme. Pyrkiessämme kapeaan uumaan emme suostuisi leikkauttamaan kylkiluita, ja uskoimme sen olevankin tarpeetonta tiukan valmennuskevään jälkeen. Hieman alkoi kuitenkin jännittää projektin mukana tuleva mahdollinen julkisuus: meistä kukaan ei ole julkisuushakuinen eikä -haluinen. Yön yli nukuttuamme yhden jos toisen suusta kuului "se on varmaan oikeesti ihan mukavaa". Herkuttelusta olimme kutakuinkin yhtä mieltä: syödään nyt, kun vielä pystytään.

Alkuinfon alkaessa lähestyä kukin mietti edessä olevaa valmennusta vakavammin yhdessä ja erikseen. Realistisemmat näkökulmat olivat vallanneet ajatuksia. Pasi-rehtori kiteytti ydinsisällön "tarkemmin kun miettii niin mikäs sen mukavampaa kuin harrastaa porukalla liikuntaa, sitähän se projekti varmaan oikeesti on".

Valmentajamme Tomi-Pekka Riihivuoren tullessa koulullemme 7.2. meitä kaikkia jännitti. Ei voitu olla varmoja mitä edessä oleva valmennus pitäisi sisällään. Yksi jos toinenkin taisi miettiä, miten Kehon ikä- kartoituksen lopputulokseen olisi voinut vaikuttaa jo aiemmin. Olisi pitänyt tehdä jotain sohvalla istumisen sijaan... Rauhallisesti, selkeästi ja positiivisesti Tomi-Pekka selitti, mihin kaikkeen meillä on tulevan kevään aikana mahdollisuus. Helpotukseksi kävi selville, että huippu-urheilijoita tai uima-asumalleja meistä ei ollut aikomus tehdä. Kysymys ei ollut pakollisesta painonpudottamisesta tai hurjasta liikuntarääkistä. Tomi-Pekan mukaan tarkoituksena olisi viettää yhdessä mukava kevät liikunnan merkeissä. Hyvinvointivalmennuksen kipinä, innostus ja lopputulos olisi meistä itsestämme kiinni!

Tämän viikon alussa suurin osa henkilökunnastamme on jo läpikäynyt Kehon ikä-kartoituksen. Valmentajamme Tomi-Pekka saapui koululle Mobran laitteiden kanssa maanantaina 11.2. Jokainen kartoitettava on jännittänyt testausta, mutta suhtautunut siihen mielenkiinnolla. Onneksi jännityksestäkin saa työyhteisössämme avoimesti puhua. Tomi-Pekka on luonut kartoitustilanteeseen rauhallisen, kannustavan ja äärimmäisen positiivisen tunnelman. Kaikki ovat olleet mittauksen jälkeenkin hymyssä suin. Kartoituksen läpikäyneille naisille on ollut yhteisenä muttei yllättävänä piirteenä korkeahko rasvaprosentti. Talon miehet väittävät molemmat vääntäneensä laitteiston hauisväännön tappiinsa. Rehtori, joka mittauksen antaman kehon iän perusteella jää pian eläkkeelle, kuittailee viitosluokan moppitukkakollegan olevan itseään heikompi. Yhteisenä piirteenä koko tähän asti kartoitetulle sakille on ollut alhainen nestemäärä kehossa, ei punaviinilasissa.

Pasin ehdotuksesta sovimme kahvileipien poisjättämisestä projektin aikana. Välipaloiksi sovimme leivonnaisten sijaan hedelmiä ja vihanneksia. SanomaPron esittelijä toi eilen kuitenkin mukanaan - ja onnitteluna Kipinä-projektista - muhkean täytekakun. Pöytää ovat tällä viikolla koristaneet myös laskiaispullat. Olemme yhä kannustaneet toisiamme rohkeasti tarttumaan herkkuihin ryppyotsaisuuden välttämiseksi. Ensi viikolla kannustamme ensimmäistä kertaa yhteisen liikuntatuokion merkeissä. Lumikenkäily alkaa torstaina 21.2. klo 14. Koulupäivän jälkeenkin on vielä valoisaa!

Suhmuran Akatemiassa 14.2.2013

Teija Anttila

Kipinä-valmennuksen blogikirjoitukset

Koululiikuntaliiton Kipinä-kampanjaan valitut koulut (Suhmura, Suutarila ja Huhtaharju) kirjoittavat kerran kuukaudessa blogimaisia artikkeleita valmennuksen edistymisestä.


Tule mukaan seuraamaan, mitä 4 kk:n valmennuksella saadaan aikaan. Jokainen artikkeli on omana bloginaan. Lisää vinkkejä opettajien hyvinvointiin ja terveyteen löydät http://openkeidas.fi/

Koululiikuntaliitto on koulun oma liikuttaja - opettajien ja oppilaiden. Lisätietoja meistä www.kll.fi