Huhtaharju, osa 1

Kipinöintiä jyväskyläläisessä Huhtaharjun koulussa

Ihmeellinen on tuo sosiaalinen media: Kun OAJ:n varapuheenjohtaja Kari Kinnunen linkitti omalla facebook-sivullaan tiedon mahdollisuudesta hakeutua työhyvinvoinnin kehittämishankkeeseen, Kipinään, syntyi vahva ajatus pyrkiä mukaan. Opekokous oli alusta lähtien mukana ideassa, mutta koko asia meinasi hautautua joulunaluskiireisiin. Saimme kuitenkin kasaan eräänlaisen suunnittelutiimin, joka keräsi ajatuksia hakemuksen pohjaksi.

Perusteluissamme painotimme työyhteisömme nykyistä tilaa verrattuna aiempaan: Olemme tällä hetkellä murroksessa. Entinen, 1984 käyttöönotettu koulurakennus todettiin sisäilmoiltaan kelvottomaksi ja nyt meillä on meneillään kolmivuotinen sisäilmapakolaisuus, joka loppuu elokuussa 2015. Samoissa tiloissa toimii suunnilleen samankokoinen alakoulu, jonka kanssa muodostamme suuren yhtenäiskoulun tulevaisuudessa. Opehuone on ollut hyvin tiivis ja pysyvä, nyt kolleegoiden tapaamiseen saattaa kulua viikko tai useampikin. Tähän toivoimme ja toivomme voivamme hankkeen myötä saada muutosta.

Koulumme on siis 7-9-luokkien koulu, jossa oppilaita on n. 330 ja henkilökuntaa n. 45. Oppilasaines on nykymittapuun mukaan normaali yläkoulu lisättynä melko runsaalla maahanmuuttaja-taustaisella oppilasaineksella.

Mutta sitten itse hankkeeseen ja sen käynnistymiseen. Hanke alkoi elää oikeata elämää enteellisesti kansallisena 112 päivänä eli siis 11.2. Apua siis odotellaan. Ensimmäisessä tapaamisessa ohjaajien kanssa oli paikalla lähes koko henkilökunta. Ilmapiiri oli ’innostuneen kriittinen’. Tämä tarkoittaa sitä, että odotukset ovat jossain muualla kuin ’keppivoimistelussa’ tai ’jumppa-humpassa’. Yhteisöllisyyden painottaminen on odotuksissa keskeisenä teemana.

Ensi tapaamisen jälkeen alkoi henkilökunnan jako 3 ryhmään. Voin asiaa hoitaneena todeta, että pää kolisi (tyhjyyttään) reunaehtoihin. Tavoitteena oli, että koulupäivä ei venyisi ylenmääräisesti hankkeen takia. No, aineopettajajärjestelmässä oppituntien päättyminen vaihtelee paljonkin ja varma tosiasiakin oli, että tähän ei voida käyttää oppitunteja. Lievin vaurioin saatiin henkilökunta lähes täydellisesti sijoitettua ryhmiin, kiitos yhteisön joustavuuden. Nyt ollaan päästy asiaan ja tositoimiin.

Tätä kirjoitettaessa vietämme ansaittua talvilomaa ja ensi viikolla alkavat kehonikämittaukset ja ryhmätoiminnat. Pelottaa vain, miten käy lähestyvän eläkkeellelähdön, jos kehon ikä onkin alle hyväksyttävän eläkeiän? No joo, ei taida olla huolta!

Summa-summarum: Nyt mennään kohti uusia seikkailuja.

Ps. Kiitos työyhteisölle joustavuudesta. Latasin jo entisen päälle lisähommia, mutta toivon sen palkitsevan tulevaisuudessa.

Pertti Kabris