Suhmura, osa 1

Terveiset Suhmuran koulusta! Neljä kuukautta kestävä hyvinvointivalmennuksemme on alkanut ja on aika kertoa kuulumisia.

Olemme noin 120 oppilaan alakoulu. Kuulumme nykyisin Joensuun kaupunkiin, aiemmin edustimme Pyhäselän kuntaa. Suhmura on pieni kylä, jonka nimi kokemuksemme mukaan herättää hilpeyttä. Soitettaessa puhelua muualle Suomeen saattaa vastaanottaja kysyä puhelun alussa "onko sellainen paikka oikeasti olemassa?" Ehkäpä nimi auttoi meitä kun Koululiikuntaliitto valitsi voittajia Kipinä-projektiin. Koulumme on yksisarjainen, talosta löytyvät luokat 1-6 esikoululla ja pienryhmällä vahvistettuina. Oppilaamme ovat aktiivisia ja avoimia, helposti innostuvia ja huumorintajuisia. He liikkuvat vapaa-aikanaan oma-aloitteisesti ja varsin paljon.

Koulumme henkilökunta on kokonaisuudessaan mukana valmennuksessa. Porukkaa kuvaa hyvin se, ettemme muistaneet kysyä kaikkien mielipidettä kun hakemusta alettiin kirjoittaa. Innolla kaikki lähtivät mukaan. Nekin, joiden mielipidettä ei muistettu kysyä. Tyypillistä työyhteisöllemme on, että asiasta kuin asiasta höyryäminen alkaa pienellä porukalla ja pian kutakuinkin kaikki ovat ajautuneet mukaan mielikuviin, jotka eivät välttämättä muista eivätkä muistuta alkuperäistä lähtökohtaa eivätkä kantavaa ajatusta. Yleensä asian kuin asian ympärillä vouhkataan pari päivää, kunnes tulee uusi touhotettava.

Koululiikuntaliiton Kipinä-kampanja oli jäänyt mieliä vaivaamaan niinkin paljon, että palasimme siihen toistuvasti välituntikeskusteluissa. Hakemuksen jättäminen jäi viime hetkeen. Yhteyshenkilömme Jaana piti huolen siitä, että hakemus kuitenkin tuli tehdyksi. Koska joulujuhla ja todistusten jakaminen painoivat päälle emme ehtineet toteuttaa alkuperäistä ideaamme valokuvien ja lyhyiden henkilökohtaisten tietojen laittamisesta hakemuksen liitteeksi. Jokaiselle oli tarkoitus laittaa mitä kukin on ollut aiemmin ja mitä on nykyisin. Entinen balettitanssija nykyinen syöppö, entinen jääkiekkoilija nykyinen läski, entinen ei mikkään nykyinen wanna be (something) jne. jäävät käytettäviksi seuraavassa hakemuksessa. Itse kukin ajatteli siis aiemmin olleensa jotakin ja nykyisten suunnitelmien herkuttelun vähentämisestä, painon pudottamisesta ja liikunnan lisäämisestä jääneen suunnittelun asteelle. Mielestämme olimme otollinen porukka valmennustarkoitukseen. Hakemuksemme loppukaneetti "loput viat selevijjää, kun tuutta paekan piälle kahtommaan" lienee herättänyt valitsijoissa jonkinasteista mielenkiintoa. Potkua ja kipinää tarvitsimme!

Reilu viikko ennen Educa-messuja aloimme epäillä, ettei hakemus tuottaisi tulosta. Päättelimme, että palkinnon osuessa kohdalle Koululiikuntaliitto varmastikin varmistaa että meiltä olisi joku messuille tulossa, eikä varmistusta ollut kuulunut. Yllättäen puhelin soi. Jaanaa pyydettiin puhelimeen ja muutamista lauseista opettajainhuoneessa olleet taustajoukot arvasivat Suhmuran Santroineen ja Suloineen nousevan pian esille uuden asian puitteissa. Riemunkiljahdusten seassa Jaana yritti saada selville, millä lavalla palkinto Educa-messuilla jaettaisiin. Anne-messumenijä harjoitteli jo toisaalla erilaisia seisonta- ja vastaanottotyylejä Luotain-lavaa varten. Luonnollisesti mietimme yhdessä mitä eri tahoja ja perheenjäseniä Annen tulisi muistaa kiittää, kuten isoissa palkintojenjakoseremonioissa on tapana.

Seuraavaksi olivatkin vuorossa mielikuvat kesän 2013 alussa Haapajärven rannassa kirmaavista trimmatuista nais- ja miesvartaloista uskomattoman muodonmuutoksen kokeneina. Ehkä kasvojen piirteistä tai eleistä ja ilmeistä oppilaittemme vanhemmat ja itse oppilaat tunnistaisivat meidät. Löysimme tuoreesta naistenlehdestä jutun ja kuvan bikinifitnessin maailmanmestarista. Kuvan me naiset valitsimme yksissä tuumin motivointikuvaksemme. Pyrkiessämme kapeaan uumaan emme suostuisi leikkauttamaan kylkiluita, ja uskoimme sen olevankin tarpeetonta tiukan valmennuskevään jälkeen. Hieman alkoi kuitenkin jännittää projektin mukana tuleva mahdollinen julkisuus: meistä kukaan ei ole julkisuushakuinen eikä -haluinen. Yön yli nukuttuamme yhden jos toisen suusta kuului "se on varmaan oikeesti ihan mukavaa". Herkuttelusta olimme kutakuinkin yhtä mieltä: syödään nyt, kun vielä pystytään.

Alkuinfon alkaessa lähestyä kukin mietti edessä olevaa valmennusta vakavammin yhdessä ja erikseen. Realistisemmat näkökulmat olivat vallanneet ajatuksia. Pasi-rehtori kiteytti ydinsisällön "tarkemmin kun miettii niin mikäs sen mukavampaa kuin harrastaa porukalla liikuntaa, sitähän se projekti varmaan oikeesti on".

Valmentajamme Tomi-Pekka Riihivuoren tullessa koulullemme 7.2. meitä kaikkia jännitti. Ei voitu olla varmoja mitä edessä oleva valmennus pitäisi sisällään. Yksi jos toinenkin taisi miettiä, miten Kehon ikä- kartoituksen lopputulokseen olisi voinut vaikuttaa jo aiemmin. Olisi pitänyt tehdä jotain sohvalla istumisen sijaan... Rauhallisesti, selkeästi ja positiivisesti Tomi-Pekka selitti, mihin kaikkeen meillä on tulevan kevään aikana mahdollisuus. Helpotukseksi kävi selville, että huippu-urheilijoita tai uima-asumalleja meistä ei ollut aikomus tehdä. Kysymys ei ollut pakollisesta painonpudottamisesta tai hurjasta liikuntarääkistä. Tomi-Pekan mukaan tarkoituksena olisi viettää yhdessä mukava kevät liikunnan merkeissä. Hyvinvointivalmennuksen kipinä, innostus ja lopputulos olisi meistä itsestämme kiinni!

Tämän viikon alussa suurin osa henkilökunnastamme on jo läpikäynyt Kehon ikä-kartoituksen. Valmentajamme Tomi-Pekka saapui koululle Mobran laitteiden kanssa maanantaina 11.2. Jokainen kartoitettava on jännittänyt testausta, mutta suhtautunut siihen mielenkiinnolla. Onneksi jännityksestäkin saa työyhteisössämme avoimesti puhua. Tomi-Pekka on luonut kartoitustilanteeseen rauhallisen, kannustavan ja äärimmäisen positiivisen tunnelman. Kaikki ovat olleet mittauksen jälkeenkin hymyssä suin. Kartoituksen läpikäyneille naisille on ollut yhteisenä muttei yllättävänä piirteenä korkeahko rasvaprosentti. Talon miehet väittävät molemmat vääntäneensä laitteiston hauisväännön tappiinsa. Rehtori, joka mittauksen antaman kehon iän perusteella jää pian eläkkeelle, kuittailee viitosluokan moppitukkakollegan olevan itseään heikompi. Yhteisenä piirteenä koko tähän asti kartoitetulle sakille on ollut alhainen nestemäärä kehossa, ei punaviinilasissa.

Pasin ehdotuksesta sovimme kahvileipien poisjättämisestä projektin aikana. Välipaloiksi sovimme leivonnaisten sijaan hedelmiä ja vihanneksia. SanomaPron esittelijä toi eilen kuitenkin mukanaan - ja onnitteluna Kipinä-projektista - muhkean täytekakun. Pöytää ovat tällä viikolla koristaneet myös laskiaispullat. Olemme yhä kannustaneet toisiamme rohkeasti tarttumaan herkkuihin ryppyotsaisuuden välttämiseksi. Ensi viikolla kannustamme ensimmäistä kertaa yhteisen liikuntatuokion merkeissä. Lumikenkäily alkaa torstaina 21.2. klo 14. Koulupäivän jälkeenkin on vielä valoisaa!

Suhmuran Akatemiassa 14.2.2013

Teija Anttila