Huhtaharju osa 3

Hiki hitsaa..

…joukkueen. Vanha slogani urheilumaailmasta on toteutunut Huhtaharjun Kipinässä. Olisi voinut luulla, että hiki sammuttaa kipinän, mutta se onkin kuin bensaa tuleen. Koulumme Kipinä on, kuten aiemmin on tullut esille, jaettu 3 ryhmään ja tämä tuotos on ’Keskiviikko-kerhon’ ajatuksia ja tuntemuksia. Keskiviikko-kerho on läpileikkaus työyhteisöstämme: miehiä, naisia 25 - lähes 60 vuotta (kronologiselta iältään) ja 20v- reilusti eläkkeellä kehoniältä. Aktiiviurheilijoita, entisiä semmoisia, hyötyliikkujia ja muuten vaan mukavia ihmisiä.

Ryhmän tuntemuksia on ohessa raakasti ’leikkaa-liimaa’-menetelmällä koostettuna:

Heräsin tänä aamuna siihen, että aloin käydä mielessäni Kipinä-juttuja - onko siis vaikutusta elämään? Luulen, että huono omatunto iski, koska en muistanut eilen tätä tehdä. (Blogi kirjoitusta, kokoajan huom.)

Minulle Kipinällä on ollut tosi suuri vaikutus, vaikka en ole ihan kaikkiin tapaamisiin päässytkään. Meillä on ollut ihana ja kannustava yhteishenki ryhmässä. Tietenkin suuri kunnia kuuluu myös ohjaajallemme Tommille, koska hän on kuunnellut toiveitamme ja kannustanut jokaista taitojen ja kiinnostusten mukaan.Tarkoituksena on saada meitä liikkumaan lisää; minun kohdallani se tarkoittaa sitä, että olen jo melkein ostanut sulkapallomailan ja minulla on henkilökohtainen ohjelma kuntopyöräharjoitteluun. Meitähän on kannustettu, että vähäinenkin liikunnan lisääminen on hyvästä eli saa tuntea hyvää mieltä vähästäkin. Tämä on ollut minulle äärimmäisen tärkeä juttu.

Olen erittäin kuiva ihminen; se todettiin mittauksissa. Olen siis kiinnittänyt kovasti huomiota veden juomiseeni eli usein juon koulussa kahvikupposen sijaan vesikupposen.Valitettavasti pienentymistä ei ole tapahtunut, koska liikunnan jälkeen ruokakin on maittanut, mutta silti on kevyempi olo.

Kipinällä on myös pitempiaikaista vaikutusta: Suunnitellessamme kollegoiden kanssa ensi vuotta mukaan tuli kulttuuritapahtumien lisäksi yhteisiä liikuntaehdotuksia, joita tosin olemme tehneet ennenkin, esim.yhteisen keilaamiset ja sulkapalloilu.

Ainoa huono puoli tässä Kipinä-hankkeessa on se, että usein on aika väsynyt työpäivän jälkeen eikä ehkä saa sitä iloa liikunnasta kuin pitäisi. Toisaalta se myös virkistääkin.

Ensimmäistä kertaa kössikopissa… kyllä lentää kummallisia ratoja se pallo – ei yhtään niin kuin sulkapallo. Seinät olivat väärässä paikassa ja sitten siellä kopissa juoksenteli joku toinenkin heppu eikä edes verkkoa ollut välissä! Nämä kun jotenkin hoksasi ottaa huomioon, niin alkoi tuntua selkeästi paremmalta. Mielenkiintoinen peli kyllä tämä squash. Oli vielä mukavampaa kuin osasin odottaakaan. Hiki tuli. Se ei kuitenkaan niin kovasti haitannut.

Kipinä on tarjonnut mukavan lisä innostuksen kuntokuuriin. Tavoitteisiin on realistisempi päästä, kun tietää tarkan mittauksen koittavan jo muutaman viikon päästä. Tulosta on syntynyt hienosti. Vatsalihas testin tulos kasvoi 20% seitsemässä viikossa.

Oheisista keskiviikon ryhmäläisten ajatuksista paistaa selvästi, että hanke on saanut aikaan positiivisia ja kannustavia ajatuksia työyhteisön kehittämiseen sekä oman toimintakyvyn ylläpitämiseen ja parantamiseen.

Tämän lisäksi olemme saaneet koulumaailmassa tällä hetkellä harvinaista positiivista julkisuutta. Opettaja-lehti (lue juttu tästä) julkaisi jutun koulumme yhteisestä Kipinä-tapahtumasta, Keskisuomalainen-lehti (lue juttu tästä) teki jutun yhden ryhmän toiminnasta positiivis-humoristiseen sävyyn ja YLE:n Radio Keski-Suomi kävi haastattelemassa ryhmäämme 17.4. tehden ohjelman sekä radioon että television aluelähetykseen. 

Olemme myös pyrkineet jakamaan saamaamme hyvä informoimalla Jyväskylän kaupungin tiedotusta, henkilöstöhallintoa ja työsuojeluorganisaatiota. Toiveena on, että työhyvinvointi nousee ansaitsemaansa arvoon.

Vielä pari tapaamista ja kehonikämittaukset: Voisin lyödä vetoa, että opehuoneen keski(kehon)ikä on alentunut. Kuka uskaltaa?

Keskiviikko-kerhon ajatukset (usein rönsyilevätkin) pyrki kasaamaan Pertti Kabris

Suhmura osa 3

Suhmurassa säkenöi!

Kevät juosta jollottaa ja niin myös Suhmuran henkilökunnan Kipinä-projekti. Tomi-Pekan hiihtokoulu innoitti useat meistä nauttimaan kevään hiihtokeleistä, mutta nyt lumien sulettua olemme taas keksineet uusia tapoja liikkua. Vesi virtaa koulun pihalla oppilaiden kaivamissa puroissa ja toisekseen opettajien kitusiin juomapulloista työpäivän aikana. Edellisestä blogikirjoituksesta on vierähtänyt jo tovi ja sen jälkeen on tapahtunut yhtä jos toista. Yhteisillä liikuntatuokioilla meillä on ollut zumbaa, pilatesta, kuntosaliharjoittelua, venyttelyä sekä palloilua.

Suhmuran zumbalijat, kuva: Jaana Palve-Karppanen

Zumbasta olimme puhuneet jo viikkotolkulla etukäteen ja zumba-päivänä olimmekin sonnustautuneet asianmukaisiin vermeisiin karnevaalitunnelmaan päästäksemme. Liekö ollut asun ansiota, mutta erityisesti Pasilla oli rytmi veressä ja lanteet letkeinä. Zumba-tuokion jälkeen valmentajamme Tomi-Pekka tutustutti meidät vielä pilatekseen, jossa jokainen joutui keskittymään oikeaan tekniikkaan ja nimenomaan keskivartalon lihasten aktivointiin ja hallintaan. Jokaiselta ne vatsalihakset lopulta löytyivätkin, jostain sieltä syvältä.

Kuntosalitreeniä kuva: http://www.rkuittinen.fi/

Kuntosalilla ihmettelimme aluksi laitteita ja väkkyröitä ja pähkäilimme, että mitenkä päin sitä mihinkin asetutaan. Tomi-Pekan kuntosaliohjauksen jälkeen jokainen osasi ainakin asettua laitteisiin oikein päin ja saimmekin tehtyä tehokkaan kuntopiirityyppisen harjoituksen. Kuntosalikäyntimme oli oiva katsaus siihen, millaista lihaskuntoharjoittelu voisi olla ja saimme myös kirjallisena vinkkejä lihaskuntoharjoittelun aloittamiseen. Kuntosalin lihaskuntoharjoituksen jälkeen jatkoimme liikuntatuokiota vielä lyhyellä venyttelyhetkellä.

Rehtorin tyylinäyte kuva: http://www.rkuittinen.fi/

Kuluvien viikkojen aikana teimme myös ruokavalion kartoitukset, eli jokainen merkitsi mahdollisimman tarkasti kaikki ruuat ja juomat noin kahden päivän ajalta. Useampi meistä pohti, että pääsiäisen ajalta ei ruokavalion kartoitusta uskalla tehdä, ettei valmentajamme saa pysyviä traumoja. Ruokavalion kartoitusten pohjalta Tomi-Pekka piti meille ravintoluennon. Saimme kehuja siitä, ettei kukaan ruokavalionsa suhteen aivan metsässä ollut, vaikkakin Jaana-rukka, joka rohkeana oli tehnyt rehellisen ruokavalion kartoituksen juuri pääsiäisen ajalta, meinasikin saada rehtoriltamme potkut Kipinä-rojektista.

Jaksaa, jaksaa.. kuva: http://www.rkuittinen.fi/

Ruokavalion kartoituksista Tomi-Pekka veti yhteen sen, että meidän kaikkien pitäisi lisätä ruokavalioomme kasviksia ja veden juontia. Hän kehottikin pyrkimään siihen, että jokaisella aterialla tulisi olla edes jonkin verran kasviksia. Ravintoluennolta kolmena kulmakivenä terveyden ylläpitämiseen mieleen jäivät ruokailun normalisoiminen, tasaiset ateriarytmit sekä kasvisten lisääminen. Vaikkakin herkut ovat olleet opettajanhuoneessamme pitkälti pannassa, lienee ruokailun normalisointia se, että pääsiäisen jälkeen nautimme lähestulkoon hyvällä omallatunnolla Jaanan tuomista pääsiäisherkuista. Vaikka herkkuja syötiinkin, herkuttelun määrä oli huomattavasti aiempaa maltillisempi ja osa herkuista taisikin jäädä kokonaan syömättä. Ajanlaskussa ”ennen Kipinän alkua” näin ei olisi päässyt käymään. Erityisesti ateriarytmin tasoittamiseen moni meistä on kiinnittänyt huomiota ja se näkyy siinä, että useammalla meistä on pieniä (terveellisiä!) välipaloja, joita sitten voi välituntien aikana napata.

Joskin olimme kiinnittäneet huomiota riittävään veden juomiseen jo ennen ravintoluentoa, sai luento aikaan sen, että seuraavana päivänä yhdellä jos toisella oli mukanaan vesipullo. Pasi olikin ensimmäisen oppitunnin aikana juonut litran vettä, jonka jälkeen hän kuuli, että tunnissa vettä kannattaa nauttia ainoastaan noin kaksi desilitraa, koska suurempi määrä ei ehdi elimistöön imeytyä. No, tästäkin otettiin opiksi!

Kin-Ballia kuva: http://www.rkuittinen.fi/

Viimeisimmällä liikuntatuokiolla meillä oli palloilua useammassa eri muodossa. Etukäteen jännitystä lisäsi se, että paikalla oli myös lehtitoimittaja ja -valokuvaaja. Ensin pelasimme lentopallon tyyppisesti Kin-Ballia jättiläispallolla. Tähän peliin pystyi jokainen osallistumaan ja yhteistyötä siinä tarvittiinkin. Peli on siitä hyvä, että myös ne, joilla oli lentopallosta epämiellyttäviä kokemuksia, olivat tästä pelimuodosta innoissaan. Olisipa mahtavaa saada joskus tulevaisuudessa hankittua myös koululle vastaavanlainen jättipallo, oppilaat olisivat varmasti mielissään. Yhteisen Kin-Ball-pelailun jälkeen osa meistä siirtyi ensin kokeilemaan squashia, tuttavallisemmin kössiä, ja osa jäi pelailemaan sulkapalloa. Mukavaa oli, että saimme kokeilla monelle uutta lajia, kössiä, mutta toisaalta jokainen pääsi pelaamaan myös tutumpaa sulkapalloa. Sulkapalloa pelatessa totesimme, että se voisi olla tulevaisuudessakin yksi yhteinen liikuntamuoto työkavereiden kanssa. Myös kössi sai omat puolestapuhujansa ja ainakin Anne totesi löytäneensä siitä uuden lajin. Palloillessa hiki virtasi ja jalat joutuivat koville, joten sen jälkeen oli mukava rauhoittua venyttelemään. Taivuttelimme toisiamme mitä erilaisimpiin asentoihin pareittain tehtävissä passiivisissa venytyksissä. Toisilla kiristyksiä oli enemmän, toiset olivat vetreitä kuin kumiukot.

Kin-Ballia kuva: http://www.rkuittinen.fi/

Sulkapalloilun iloa kuva: http://www.rkuittinen.fi/

Lisääntyneen veden juonnin, terveellisten välipalojen ja muiden keskustelujen lisäksi Kipinä-projekti on innoittanut meitä tekemään uusia aluevaltauksia; Yksi on ostanut uuden polkupyörän, toinen aloittanut juoksuohjelman mukaan lenkkeilyn ja kolmas aamulenkkeilyn ennen työpäivää. Toisaalta emme ole unohtaneet hyötyliikuntaa ja eräskin kollega on hiki päässä tehnyt kevättä (ja kevätkuntoa) viskomalla lunta ympäri pihamaata. Nyt alkavat lumet olla sulaneet Joensuustakin, joten eiköhän pian keksitä taas uusia muotoja liikkua ja nauttia kesän tulosta.

Suhmurassa 22.4.2013,

Hanna Sarkkinen

Suutarila, osa 3

Aika kuluu kuin lentäen. Kevät sulattaa vihdoin lumen ja Suutarilassa kipinöi ja keho puskee hikeä!

Olemme jo hankkeen puolivälissä. Seurauksena yhteisen ajan jakamisesta on ollut paljon muutakin iloa kuin vain liikkuminen ja oman kunnon hoito. Iloisen herjanheiton lomassa olemme suunnitelleet myös elämää Kipinä-hankkeen jälkeen. Emme halua menettää tätä liikkumisen ja yhdessä olon mahtavaa kokemusta syksyn koittaessa. Niinpä ilmaan on heitetty idea lukujärjestykseen räätälöidystä henkilökunnalle yhteisestä liikunta-ajasta. Voisimme viikoittain urheilla ja jumpata yhdessä itsenäisesti tai ostopalveluja käyttäen. Realiteettihan on, että jos yhteinen aika on joka viikko erikseen neuvoteltava koko porukan kanssa, se jää helposti tekemättä. Kun arjen kiire painaa päälle, helpointa on luistaa liikkumisesta – tiedän sen karvaasta kokemuksesta.

Nyt molemmat ryhmämme Liekki ja Roihu ovat tutustuneet capoieiraan ja maculeleen. Roihu-ryhmämme on vähän hitaammin lämpenevää sorttia ja suhtauduimme lievällä varauksella taistelulajeihin tanssimalla. Valmentajamme Hanna ei tästä hätkähtänyt, vaan otti taitavasti rajoitteemme huomioon ohjaamisessa ja kontaktiharjoituksissa. Maculelessa meistä lähti ainakin ääntä! Capoieirassa olimme intensiivisesti mukana tuijottaen parimme kanssa toisiamme silmiin haastavasti – toki muistimme varoittaa ystävällisesti toista ennen potkua. Uskomatonta mutta totta, lihakset kertoivat seuraavina päivinä, että tehokkaat treenit tuli vedettyä.

Lajien kirjosta huolimatta Roihun porukka on voinut koko ajan toimia oman kuntonsa mukaan. Etenkin pilateksessa, fustrassa ja venyttelyissä sen huomasi, kun Hanna jakoi vaihtoehtoisia liikesarjoja niille, joille perusliikkeet eivät syystä tai toisesta sopineet. Kaikille sopivia harjoituksia ja liikkeitä kyllä löytyy, kun vain halua liikkumiselle on. Siispä odotamme pelotta tulevaa kuntonyrkkeilyä ja zumbaa, koska Hanna osaa ottaa porukan erilaiset liikkujat hyvin huomioon ja teettää meillä sopivat harjoitteet.

Roihu-ryhmä zumbailee Kuva: Jere Kokko 

Roihu-ryhmässä olimme aluksi suunnitelleet myös keilailua, mutta tulimme siihen tulokseen, että sitä osaa tehdä myös itsenäisesti. Siksi muutimme suunnitelmaa ja valitsimme enemmän sellaista tekemistä, jota meistä suurin osa ei ole aiemmin harrastanut, ja jota emme yksin todennäköisesti tulisi valinneeksi. Omasta kokemuksestani nuo kuntonyrkkeily ja zumba ovat juuri sellaisia – tosin olen kokeillut molempia kerran. Sattumoisin ne molemmat kokemukset olivat ikäviä, kun ohjaaja viuhtoi ohjeidensa kanssa, eikä osannut tai halunnut ottaa huomioon vasta-alkajaa. Eipä tehnyt mieli mennä uudestaan, kun ei pystynyt liikkumaan samaa tahtia kuin muut. Luottamus Hannaan on siis kova, eikä sitä suinkaan vähennä se, että hän huomasi virheliikkeeni pilatesharjoitteessa  ja sitä lajia sentään olen treenannut useita vuosia.

Kuntonyrkkeilemässä Kuva: Jere Kokko

Ruokapäiväkirjan seurauksena rahkan määrä on lisääntynyt opettajahuoneessa! Valkuaisen puutteelliseen määrään ravinnossa on huomannut yksi jos toinenkin ja näin me olemme ruvenneet popsimaan niin rahkaa kuin muita tuotteita, johon on lisätty proteiinia (tällä sanamuodolla pyrin välttämään tuotemainonnan). Lisäksi turhat hiilihydraatit ovat joutuneet tarkkaan syyniin. Kouluruuan ravintoarvot ovat myös herättäneet keskustelua. Salaatit ruokalassamme ovat maittavia, mutta usein ruuasta ei ainakaan aikuinen tule kylläiseksi, ehkä koska kaikenlaisen soosin joukossa proteiinin osuus on perin niukka. Ja kas, kun pääsiäisen aikaan kellokeskiviikkona oli oikeita broilerileikkeitä ja niitä hyviä salaatteja, poistui ruokasalista kylläisiä ja tyytyväisiä aikuisia. Oppilaat olivat suorastaan haltioissaan! Ravinnoksi oli kerrankin oikeaa ruokaa eikä teollista prosessia…

Nuori Suomen Liikuntaseikkailu alkoi oppilailla 8.4. Kampanjan aikana lapset tarkkailevat omaa liikkumistaan ja merkitsevät kalenteriin jokaisen kymmenminuuttisen, jonka käyttävät liikkumiseen. Lisämerkinnän saa tehdä, jos hengästyy. Tänä vuonna kampanjassa on mukana myös yhden viikon liikuntakortit vanhemmille ja ne on jaettu koteihin. Mutta kas, aikuisten liikuntakortteja tuli niin paljon, että niistä riitti koko henkilökunnallekin omansa. Mikä lie taka-ajatus ollut Nuoren Suomen ihmisillä, vai tiesivätköhän, että meillä kipinöi.

Etäjäsenemme Aino on Kemissä piti pääsiäisenä hiihtoleirin Outille. Hän myös ohjeistaa meitä herkkusuita keskittämään herkuttelun vain yhteen päivään viikossa. Tarjonta onkin kaventunut huomattavasti siitä kun Kipinä alkoi, toisilla on ihan peräti stressiä, kun ei uskalla tuoda leipomuksia tarjolle.

Aika kuluu nopeasti, ja projektin päätös ja loppumittaus ovat edessä aivan liian nopeasti. Jokainen meistä taisi asettaa itselleen jotain suuria tai pienempiä tavoitteita Kipinä-hankkeen alussa. Olisi perin noloa, jos rasvaprosentti olisi kohonnut ja kehon keski-ikä noussut. Pienistä paineista huolimaat mieli on kuitenkin reipastunut ja liikuntaan tullut uutta motivaatiota, sitä on nimittäin tullut lähdettyä liikkeelle ihan ilman ohjausta ja pakkoa, hikikin on tullut. Ja vaikka oma ruokavalio oli ”ihan mallillaan” aikaisemmin, puutteet on nyt havaittu ja korjausliike tehty.

Kaikkein hauskinta on kuitenkin ollut liikkumien yhdessä tutun porukan kanssa!

Kati Solastie

Huhtaharju osa 2

Ensimmäisen yhteisen kokoontumisen jälkeen tunnelmat olivat kärsimättömät: Työyhteisömme olisi jo kovasti ollut kipinää vailla. Varsinainen aloitus siirtyi hiihtoloman jälkeiselle viikolle. Tässä tarkastelemme ns. maanantairyhmän tuntoja kuluneista viikoista.

Ryhmämme ensimmäinen kokoontuminen oli maanantaina 4.3. kipakassa pakkassäässä ja lumipyryssä Harjulla. Päidemme sisällä näytti varmasti samalta kuin ulkona. Ei ollut vielä mitään käsitystä siitä, mitä Kipinä tuo tullessaan. Leppoisalla tutustumiskierroksella valmentajamme Mikon kanssa suunnittelimme tulevaa ja Kipinä alkoi hahmottua. Olimme mielissämme siitä, että pääsimme vaikuttamaan kokoontumisten sisältöihin. Mieleemme kierrokselta jäi myös RYHTI ja palelu.  

Seuraavaksi vuorossa oli kehon iän mittaus. Se aiheutti suurta jännitystä ja osalle jopa pelkoa etukäteen. Rasvaprosentti ja kehon ikä oli TIETYSTI yllätys meille maanantairyhmäläisille ja ilmeisesti muillekin. Punaisilla sohvilla käytiin muutaman päivän ajan vilkasta keskustelua rasvaprosenteista. Aluksi tietoisuus oman kehon iästä latisti tunnelmaa, mutta haastattelujen jälkeen oivalsimme – tällehän voi tehdä jotain ja se on myös mahdollista näiden kolmen kuukauden aikana.  Moni meistä on tämän oivalluksen innoittamana saanut puhtia liikkumiseen: Herätellyt vanhoja harrastuksia, hyödyntänyt lihasvoimaa työmatkoillaan ja jopa raahannut kollegoitaan joogasalille tai muihin uusiin harrastuksiin.

Maanantaina 18.3. vuorossa oli retkiluistelua Jyväsjärven jäällä. Tässä erään ryhmäläisemme kokemus: ”Edellisestä luistelukerrasta 40 vuotta ja siitäkään kerrasta en muista mitään – se kerta päättyi kaatumiseen ja aivotärähdykseen. Varmuuden vuoksi pistän kypärän päähän. Polvet tutisten luistimille. Näyttää tosi helpolta, Mikko näyttää kuinka luistimilla mennään kuin valssia tanssien. Muutama harjoitus ja sitten mentiin jo myötätuulessa varsin vauhdikkaasti – polvilleen jäähän. Uusi yritys ja vaikuttaa siltä, että jopa hallitsen menoa ajoittain. Varsinkin vastatuulessa. Kaksi ja puoli kierrosta jäällä toi hien pintaan.” Koko ryhmälle retkiluistelu oli mahtava kokemus. Meistä kukaan ei aiemmin ollut kokeillut retkiluistimia, ja olipa joukossamme eräs rohkelikko, joka oli ensimmäistä kertaa elämässään yleensäkin luistimilla.

"Ampumahiihtoako"?kuva: Sanna Palosaari

Perjantaina 22.3. illansuussa Laajavuoressa koolla kaikki kolme ryhmää eli koko henkilökuntamme. Aluksi lämmittelimme leikkimielisillä kisailuilla. Balleriinat, mäkihyppääjät, bodarit, hiihtäjät, lentopalloilijat ja sählärit kisailivat lajeinaan mm. ”ampumahiihto”, pulkkamäki ja sokkoilu. 

Sokkoilua Laajavuoressa 22.3 kuva: Sanna Puusaari

Osoitetuksi tuli, että isoista rasvaprosenteista huolimatta yhteen pulkkaan voi mahtua vaikka viisi kipinöivää Huhtaharjulaista. Arviointikriteerinä oli teknisen suorituksen lisäksi taiteellinen vaikutelma. Tätä vaikutelmaa riitti kaikilla ryhmillä niin, ettei tuomaristo pystynyt voittajaa nimeämään. 

Lumikenkäilyä 22.3. kuva: Sanna Puusaari

Lämmittelyn jälkeen siirryimme etukäteen valituille rasteille, joissa saimme opastusta lumikenkäilyyn sekä perinteisen tai luisteluhiihdon tekniikkaan. Ajankohdasta huolimatta tunnelma oli hilpeä ja innostunut. Mikon ohjauksessa pääsimme taas valssaamaan – tällä kertaa suksilla.

Valssaammekohan viikon päästä punttisalilla?  Pohtivat maanantai-ryhmäläiset Huhtaharjun koululta