Hiki
hitsaa..
…joukkueen.
Vanha slogani urheilumaailmasta on toteutunut Huhtaharjun Kipinässä. Olisi
voinut luulla, että hiki sammuttaa kipinän, mutta se onkin kuin bensaa tuleen. Koulumme
Kipinä on, kuten aiemmin on tullut esille, jaettu 3 ryhmään ja tämä tuotos on ’Keskiviikko-kerhon’
ajatuksia ja tuntemuksia. Keskiviikko-kerho on läpileikkaus työyhteisöstämme:
miehiä, naisia 25 - lähes 60 vuotta (kronologiselta iältään) ja 20v- reilusti
eläkkeellä kehoniältä. Aktiiviurheilijoita, entisiä semmoisia, hyötyliikkujia
ja muuten vaan mukavia ihmisiä.
Ryhmän
tuntemuksia on ohessa raakasti ’leikkaa-liimaa’-menetelmällä koostettuna:
Heräsin tänä aamuna siihen, että aloin käydä mielessäni Kipinä-juttuja - onko siis vaikutusta elämään? Luulen, että huono omatunto iski, koska en muistanut eilen tätä tehdä. (Blogi kirjoitusta, kokoajan huom.)
Minulle Kipinällä on ollut tosi suuri vaikutus, vaikka en ole ihan kaikkiin tapaamisiin päässytkään. Meillä on ollut ihana ja kannustava yhteishenki ryhmässä. Tietenkin suuri kunnia kuuluu myös ohjaajallemme Tommille, koska hän on kuunnellut toiveitamme ja kannustanut jokaista taitojen ja kiinnostusten mukaan.Tarkoituksena on saada meitä liikkumaan lisää; minun kohdallani se tarkoittaa sitä, että olen jo melkein ostanut sulkapallomailan ja minulla on henkilökohtainen ohjelma kuntopyöräharjoitteluun. Meitähän on kannustettu, että vähäinenkin liikunnan lisääminen on hyvästä eli saa tuntea hyvää mieltä vähästäkin. Tämä on ollut minulle äärimmäisen tärkeä juttu.
Olen erittäin kuiva ihminen; se todettiin mittauksissa. Olen siis kiinnittänyt kovasti huomiota veden juomiseeni eli usein juon koulussa kahvikupposen sijaan vesikupposen.Valitettavasti pienentymistä ei ole tapahtunut, koska liikunnan jälkeen ruokakin on maittanut, mutta silti on kevyempi olo.
Kipinällä on myös pitempiaikaista vaikutusta: Suunnitellessamme kollegoiden kanssa ensi vuotta mukaan tuli kulttuuritapahtumien lisäksi yhteisiä liikuntaehdotuksia, joita tosin olemme tehneet ennenkin, esim.yhteisen keilaamiset ja sulkapalloilu.
Ainoa huono puoli tässä Kipinä-hankkeessa on se, että usein on aika väsynyt työpäivän jälkeen eikä ehkä saa sitä iloa liikunnasta kuin pitäisi. Toisaalta se myös virkistääkin.
Ensimmäistä kertaa kössikopissa… kyllä lentää kummallisia ratoja se pallo – ei yhtään niin kuin sulkapallo. Seinät olivat väärässä paikassa ja sitten siellä kopissa juoksenteli joku toinenkin heppu eikä edes verkkoa ollut välissä! Nämä kun jotenkin hoksasi ottaa huomioon, niin alkoi tuntua selkeästi paremmalta. Mielenkiintoinen peli kyllä tämä squash. Oli vielä mukavampaa kuin osasin odottaakaan. Hiki tuli. Se ei kuitenkaan niin kovasti haitannut.
Kipinä on tarjonnut mukavan lisä innostuksen kuntokuuriin. Tavoitteisiin on realistisempi päästä, kun tietää tarkan mittauksen koittavan jo muutaman viikon päästä. Tulosta on syntynyt hienosti. Vatsalihas testin tulos kasvoi 20% seitsemässä viikossa.
Oheisista keskiviikon ryhmäläisten ajatuksista paistaa selvästi, että hanke on saanut aikaan
positiivisia ja kannustavia ajatuksia työyhteisön kehittämiseen sekä oman
toimintakyvyn ylläpitämiseen ja parantamiseen.
Tämän lisäksi olemme saaneet koulumaailmassa tällä hetkellä
harvinaista positiivista julkisuutta. Opettaja-lehti (lue juttu tästä) julkaisi jutun koulumme
yhteisestä Kipinä-tapahtumasta, Keskisuomalainen-lehti (lue juttu tästä) teki jutun yhden ryhmän
toiminnasta positiivis-humoristiseen sävyyn ja YLE:n Radio Keski-Suomi kävi
haastattelemassa ryhmäämme 17.4. tehden ohjelman sekä radioon että television
aluelähetykseen.
Olemme myös pyrkineet jakamaan saamaamme hyvä informoimalla Jyväskylän
kaupungin tiedotusta, henkilöstöhallintoa ja työsuojeluorganisaatiota. Toiveena
on, että työhyvinvointi nousee ansaitsemaansa arvoon.
Vielä pari tapaamista ja kehonikämittaukset: Voisin lyödä
vetoa, että opehuoneen keski(kehon)ikä on alentunut. Kuka uskaltaa?
Keskiviikko-kerhon ajatukset (usein rönsyilevätkin) pyrki
kasaamaan Pertti Kabris
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti