Suutarila osa 4

Tulin valituksi seuraavaksi blogi-kirjoittajaksi. En olekaan aikaisemmin antautunut kirjallisten tuotoksieni kanssa nettiin. Wilma-viestinikin ovat olleet sen verran latteita, etteivät ole tietääkseni päässeet kuvakaappauksina julkiseen levitykseen. Tässähän saattaa avautua mahdollisuus nettikuolemattomuuteen…

Ystävällinen kollega antoi vinkkiä, että ellet keksi mitään, voit kysellä toisilta tuntemuksia eri liikuntarupeamista.  Ajattelin kuitenkin uskaltautua omilla ajatuksillani matkaan ja katsoa rohkeasti, mihin ne riittävät. Tämä Kipinä-hanke on ohjannut vahvasti oman navanympäryksen tuijotteluun, joten liikun nyt lähinnä itsekkäästi omissa näkökulmissani ja säästän viimeiselle kirjoittajalle mahdollisuuden kaiken kokoavaan spektaakkeliin.

Liikuntarupeamat ovat olleet mukavia ja harmittelen kovasti, että kolmas setti, lattari- & sählykerta, jäi minulta väliin. Olisi ollut niin mukava verestää vanhoja askelkuvioita. Olen muutamia vuosia sitten perehtynyt lattarirytmien tahdissa lantion pyörityksiin sillä intensiteetillä, että sain lonkkiini jonkinasteiset nivelpussien tulehdukset. Täytyi sitten jättää se harrastus ja naisellisen keinahtelevan kävelytyylin tavoittelu.

Suutarilan Hanks esiintyi koulun vappujuhlassa 30.4. kuva: Eeva Tuomainen

Sähly ei kylläkään kuulu lempilajeihini, koska siinä pitää juosta pienen, surkean, reikäisen ja kevyen pallon perässä. Palloon pitää vielä yrittää osua mailalla, eikä pelitilanteissa anneta hetken rauhaa. Kokemukseni mukaan sählyssä saa jalkaansa mailaniskun ja pallo on tiessään juuri, kun siihen olisi oiva tilaisuus osua.

Minulle sopii palloilulaji, jossa saa olla omalla puolella, eikä vastustaja yritä riistää pelivälinettä. Pallo tulee kohti, eikä sen perässä tarvitse ryntäillä. Minun lempipalloni on iso ja sitä lyödään käsin, eikä pelissä tarvitse kovin paljon paikalta siirtyä. Uskokaa tai älkää, sellainenkin laji on olemassa ja se on jopa vallan tehokas. Pulssi nousee ja joskus tulee jopa hiki, ainakin jos tuuletus on salista pois päältä.

Joukkuelajit ovat siitä mukavia, että parhaimmillaan niissä on hyväksyvä kannustuksen ilmapiiri. Yhteishengessä tavoitellaan päämäärää ja autetaan toista onnistumaan. Siitä syystä työporukan kanssa koettu sähly olisi ollut varmasti mukavaa.

Porukka, jossa käyn ihanteellista palloilulajiani harrastamassa, koostuu pääosin minua vanhemmista pelaajista. Siellä saa mukavasti onnistumisen kokemuksia ja ”hyvä”-huutoja satelee suhteellisen vaatimattomilla taidonnäytteillä. Eikä mokista narista suotta, vaikka pisteitä lasketaan ja voitosta kisataan. Vinkkinä mainostan, että kannattaa valita seuransa sen mukaan, että on joidenkin mielestä vielä nuori.

Syy poissaolooni lattari- & sählykerrasta oli omakustanteinen kuntoremppaloma. Lähes jokakeväiseen tapaan täytyi päästä Ylläkselle hiihtämään. Kipinälle kiitos, Isomettän nousu meni pysähtymättä ylös asti ja kilometrejä kertyi viikon aikana enemmän kuin yleensä.  Tosin proteiinipitoisten palautumisjuomien ansiosta painoni ei tippunut yhtään.

Valitessani tuliaisia työkavereille huomasin pyöriväni terveysvaikutteisten tuotteiden ympärillä. Tiputin ostoskoriini pussillisen goji-marjoja. Paluumatkalla Tampereen korkeudella tulin sitten toisiin ajatuksiin ja täydensin tuomisiani englanninlakuilla. Opehuoneen pöydällä olikin sitten vierekkäin kaksi vaihtoehtoa, joista oli työpäivän lopuksi jäljellä puoli kulhollista ryppyisiä kitkeriä terveyspommeja.  Rohkeimmat uskaltautuivat kuitenkin maistamaan.

Villiinnyin terveyshyllyjen superfoodeja tutkiessani ostamaan myös pakuriteetä ja kookosöljyä. Pakuriteestä olin kuullut tuttavaltani, jonka koko suku kai litkii tuotetta.  Ei kuulemma ole ollut flunssia sen koommin ja teen piikkiin laitettiin jonkun sukulaisen vitiligo-pigmenttihäiriönkin parantuminen.  

Olen keitellyt pakuriteetä itselleni ja odottelen vaikutuksia. Ensi kertaa ruskean liemen äärellä aamupalalla istuessani mietin, mikä olisi sopiva syötävä teen kanssa. Valmentaja-Hannan oppien mukaan kaupasta ostettu leipä on pääosin täyttä höttöä ja kaksinkertaisella hiivalla tehonostatettua.

Vahinko, ettei kaupoissa myydä pettuleipää. Olen melko varma, että se on seuraava superfood.  Nyt rahdataan ulkomailta ties minkälaisia sikakalliita marjoja ja hainrustoja, vaikka yhtä tehokkaita aineksia löytyy varmaan lähempääkin.  Aika monessa tuotteessa se vaikuttavin aine lienee kuitenkin sama, ja sen nimi on lume. Ehkäpä sitä kauppaamalla saataisiin Suomen talous nousuun, kun Lumiastakaan ei taida olla mihinkään.

Ainakin yksi työyhteisömme jäsen on tunnustanut jääneensä koukkuun kookosöljyyn. Luultavasti useampikin lisäilee tuotetta aamuisin smoothieihinsa. Kuningaskuluttajassa verrattiin kyseistä ainetta pahamaineiseen kovetettuja rasvoja sisältävään kookosrasvaan ja sanottiin niiden olevan 98 %:sti sama tuote. Panee miettimään, mutta toisaalta ihminen ja simpanssikin ovat geeniperimältään samaa prosenttiluokkaa keskenään.

Viime liikuntakerran kuntonyrkkeily oli minulle aivan uusi kokemus. Sali oli vaikuttavan näköinen ja odotuksen lisäksi jotakin muutakin oli vahvasti ilmassa. Katosta roikkui hiljaisia vastaanottavaisia harjoitusvastustajia ja seinillä oli omituisen muotoisia möhkäleitä. Hanna antoi ohjeita ja näytti mallisuorituksia. Iskut vastustajana toimivan rehtori-Karin hanskoihin lähtivät vauhdikkaasti ja kovaa. Onneksi Kari hoksasi olla valppaana, ettei tullut tyrmänneeksi itseään omalla suojaushanskallaan.

Pariharjoituksissa piti lyödä joko oikealla tai vasemmalla kädellä parin antaman hanskamerkin mukaisesti. Parini kanssa meillä oli aluksi haastetta osua suorilla ja koukuilla vastustajan hanskoihin, vaikka kohde pysyi melko paikoillaan. Seinämöhkäleiden leveä leuka olisi ollut ehkä helpompi kohde. Minulla oli täysi työ oikeantyylisen iskun valinnassa (kuusi vaihtoehtoa merkin mukaan), joten tämä harjoitus meni keskittymisharjoituksen piikkiin.

Roihulaisten tyylinäyte 16.4.2013 kuva: Jere Kokko

Sitten päästiin pötkyläsäkkien kimppuun takomaan täysillä, ja minuutti vastaanpanemattoman kaverini kanssa osoittautui pitkäksi. Kädet ja jalat olivat hyytelöä. Harjoittelimme myös polvipotkuja pötkylään. Omat potkuni olivat säälittäviä, ja toivon totisesti, ettei sellaisia tarvitse koskaan toistilanteessa itsepuolustukseksi yrittää. Toisaalta potkupuolustukseni voisi mahdollisessa päällekarkaustilanteessa huvittaa hyökkääjää siinä määrin, että hän saattaisi naurukohtauksen voimasta taittua kaksinkerroin ja ehtisin sillä välin pötkiä pakoon. Pitää varmaan sittenkin harjoitella juoksua.

Roihu-ryhmä treenaamassa 16.4.2013 kuva: Jere Kokko

Nyrkkeilyn jälkeen riisuimme hanskat ja laitoimme kankaiset sisähanskat hyllylle kuivumaan. Jotkut naiskollegat nuuhkaisivat käsiään ja nyrpistelivät kovasti. Katse etsi lähintä vesipistettä. Esitettiin arveluita, että hanskoista lähti tukeva miehen hien ja testosteronin haju. En uskaltanut tyrmäyksen pelossa haistaa käsiäni, vaikka sen toisen ainesosan aromi kiinnostikin. Miltähän testosteroni haisee?

Toinen osa liikuntarupeamasta oli syvävenyttelyä. Hakeuduimme saliin ja asetuimme kukin matoillemme. Hanna ohjeisti meitä erilaisiin asentoihin mallia näyttäen. Jotkut venytykset olivat ennestään tuttuja, mutta joukossa oli myös uusia. Venytykset olivat pitkäkestoisia ja tehokkaita ja jokainen suhtautui niihin vakavasti omia tuntemuksiaan ja kehoaan kuunnellen. Olimme varmaan välillä hauskannäköinen sakki omituisissa asennoissamme! Poistuimme salilta tyytyväisen tietoisina siitä, että yhdessä oli kehitetty venymiskykyä. Luotan syvästi siirtovaikutuksen voimaan.

Kipinän hyvä puoli on, että on jotakin mukavaa odotettavaa. Iloitsen ennakolta tulevasta loppuhuipentumasta Nuuksiossa. Sinne Liekki- ja Roihu-ryhmä suunnistavat yhdessä. Luvassa on arvattavasti metsäretkeilyn lomassa erilaisia tehtäviä, joista työyhteisömme on yksilöinä ja yhdessä selviydyttävä. Näen jo itseni roikkumassa valjaiden varassa kallionkielekkeeltä jalansijaa epätasaisesta kivipinnasta hakien. Hengästyn jo pelkästä ajatuksesta. Vanha tuttumme seikkailumestari Roope ja tehovalmentajamme Hanna suunnittelevat meille varmasti ikimuistoisen retken.

Kipinän paha puoli on, että se lähenee loppuaan aivan liian nopeasti. Armottomat mittaukset ovat pian. Olen yrittänyt liikkua paljon, mutta enää ei ehdi tehdä juuri mitään, paitsi juoda runsaasti vettä. Harmi, ettei ole kehitetty kevytvettä. Litran lisäys elimistössä kun lisää painoa kilolla, eikä sellaiseen olisi varaa.  Ainoa toivoni kehon iän laskemiseksi taitaa olla, että edes muutama rasvapallero olisi korvaantunut lihaksella. Tarvitsen jatkokurssin.

Päivi Saarinen