Suutarila, osa 3

Aika kuluu kuin lentäen. Kevät sulattaa vihdoin lumen ja Suutarilassa kipinöi ja keho puskee hikeä!

Olemme jo hankkeen puolivälissä. Seurauksena yhteisen ajan jakamisesta on ollut paljon muutakin iloa kuin vain liikkuminen ja oman kunnon hoito. Iloisen herjanheiton lomassa olemme suunnitelleet myös elämää Kipinä-hankkeen jälkeen. Emme halua menettää tätä liikkumisen ja yhdessä olon mahtavaa kokemusta syksyn koittaessa. Niinpä ilmaan on heitetty idea lukujärjestykseen räätälöidystä henkilökunnalle yhteisestä liikunta-ajasta. Voisimme viikoittain urheilla ja jumpata yhdessä itsenäisesti tai ostopalveluja käyttäen. Realiteettihan on, että jos yhteinen aika on joka viikko erikseen neuvoteltava koko porukan kanssa, se jää helposti tekemättä. Kun arjen kiire painaa päälle, helpointa on luistaa liikkumisesta – tiedän sen karvaasta kokemuksesta.

Nyt molemmat ryhmämme Liekki ja Roihu ovat tutustuneet capoieiraan ja maculeleen. Roihu-ryhmämme on vähän hitaammin lämpenevää sorttia ja suhtauduimme lievällä varauksella taistelulajeihin tanssimalla. Valmentajamme Hanna ei tästä hätkähtänyt, vaan otti taitavasti rajoitteemme huomioon ohjaamisessa ja kontaktiharjoituksissa. Maculelessa meistä lähti ainakin ääntä! Capoieirassa olimme intensiivisesti mukana tuijottaen parimme kanssa toisiamme silmiin haastavasti – toki muistimme varoittaa ystävällisesti toista ennen potkua. Uskomatonta mutta totta, lihakset kertoivat seuraavina päivinä, että tehokkaat treenit tuli vedettyä.

Lajien kirjosta huolimatta Roihun porukka on voinut koko ajan toimia oman kuntonsa mukaan. Etenkin pilateksessa, fustrassa ja venyttelyissä sen huomasi, kun Hanna jakoi vaihtoehtoisia liikesarjoja niille, joille perusliikkeet eivät syystä tai toisesta sopineet. Kaikille sopivia harjoituksia ja liikkeitä kyllä löytyy, kun vain halua liikkumiselle on. Siispä odotamme pelotta tulevaa kuntonyrkkeilyä ja zumbaa, koska Hanna osaa ottaa porukan erilaiset liikkujat hyvin huomioon ja teettää meillä sopivat harjoitteet.

Roihu-ryhmä zumbailee Kuva: Jere Kokko 

Roihu-ryhmässä olimme aluksi suunnitelleet myös keilailua, mutta tulimme siihen tulokseen, että sitä osaa tehdä myös itsenäisesti. Siksi muutimme suunnitelmaa ja valitsimme enemmän sellaista tekemistä, jota meistä suurin osa ei ole aiemmin harrastanut, ja jota emme yksin todennäköisesti tulisi valinneeksi. Omasta kokemuksestani nuo kuntonyrkkeily ja zumba ovat juuri sellaisia – tosin olen kokeillut molempia kerran. Sattumoisin ne molemmat kokemukset olivat ikäviä, kun ohjaaja viuhtoi ohjeidensa kanssa, eikä osannut tai halunnut ottaa huomioon vasta-alkajaa. Eipä tehnyt mieli mennä uudestaan, kun ei pystynyt liikkumaan samaa tahtia kuin muut. Luottamus Hannaan on siis kova, eikä sitä suinkaan vähennä se, että hän huomasi virheliikkeeni pilatesharjoitteessa  ja sitä lajia sentään olen treenannut useita vuosia.

Kuntonyrkkeilemässä Kuva: Jere Kokko

Ruokapäiväkirjan seurauksena rahkan määrä on lisääntynyt opettajahuoneessa! Valkuaisen puutteelliseen määrään ravinnossa on huomannut yksi jos toinenkin ja näin me olemme ruvenneet popsimaan niin rahkaa kuin muita tuotteita, johon on lisätty proteiinia (tällä sanamuodolla pyrin välttämään tuotemainonnan). Lisäksi turhat hiilihydraatit ovat joutuneet tarkkaan syyniin. Kouluruuan ravintoarvot ovat myös herättäneet keskustelua. Salaatit ruokalassamme ovat maittavia, mutta usein ruuasta ei ainakaan aikuinen tule kylläiseksi, ehkä koska kaikenlaisen soosin joukossa proteiinin osuus on perin niukka. Ja kas, kun pääsiäisen aikaan kellokeskiviikkona oli oikeita broilerileikkeitä ja niitä hyviä salaatteja, poistui ruokasalista kylläisiä ja tyytyväisiä aikuisia. Oppilaat olivat suorastaan haltioissaan! Ravinnoksi oli kerrankin oikeaa ruokaa eikä teollista prosessia…

Nuori Suomen Liikuntaseikkailu alkoi oppilailla 8.4. Kampanjan aikana lapset tarkkailevat omaa liikkumistaan ja merkitsevät kalenteriin jokaisen kymmenminuuttisen, jonka käyttävät liikkumiseen. Lisämerkinnän saa tehdä, jos hengästyy. Tänä vuonna kampanjassa on mukana myös yhden viikon liikuntakortit vanhemmille ja ne on jaettu koteihin. Mutta kas, aikuisten liikuntakortteja tuli niin paljon, että niistä riitti koko henkilökunnallekin omansa. Mikä lie taka-ajatus ollut Nuoren Suomen ihmisillä, vai tiesivätköhän, että meillä kipinöi.

Etäjäsenemme Aino on Kemissä piti pääsiäisenä hiihtoleirin Outille. Hän myös ohjeistaa meitä herkkusuita keskittämään herkuttelun vain yhteen päivään viikossa. Tarjonta onkin kaventunut huomattavasti siitä kun Kipinä alkoi, toisilla on ihan peräti stressiä, kun ei uskalla tuoda leipomuksia tarjolle.

Aika kuluu nopeasti, ja projektin päätös ja loppumittaus ovat edessä aivan liian nopeasti. Jokainen meistä taisi asettaa itselleen jotain suuria tai pienempiä tavoitteita Kipinä-hankkeen alussa. Olisi perin noloa, jos rasvaprosentti olisi kohonnut ja kehon keski-ikä noussut. Pienistä paineista huolimaat mieli on kuitenkin reipastunut ja liikuntaan tullut uutta motivaatiota, sitä on nimittäin tullut lähdettyä liikkeelle ihan ilman ohjausta ja pakkoa, hikikin on tullut. Ja vaikka oma ruokavalio oli ”ihan mallillaan” aikaisemmin, puutteet on nyt havaittu ja korjausliike tehty.

Kaikkein hauskinta on kuitenkin ollut liikkumien yhdessä tutun porukan kanssa!

Kati Solastie