Suutarila osa 5

Lähes neljä kuukautta vierähti huimaa vauhtia Kipinän piristämänä.Päätöstilaisuudessa tuntui ihan haikealle. Hanna antoi meille kannustavaa palautetta ja sähkötti meille liikunta- sekä ruokaohjeita, jotta totuus ei pääse unohtumaan jatkossakaan. Kaksi Suutarilan Hunksia lauloi Hannalle serenadina jostain syystä mieleen tulleen kappaleen ”Musta on tullut urheiluhullu” ja Hanna sai Brasilian matkaansa varten käsintehdyt Brasilian lipun väriset korut ja tulevaa talvea varten neulotut valkoiset sukat lämmittämään mieltä – me muistamme Hannaa lämmöllä!

Mutta mitä ovat Suutarilan Hunksit? Ryhmä sai alkunsa lattaritanssien jälkeen, kun Petri väläytti tavaroita korjattaessa, että ”tämähän pitäisi esittää jossain”. Muutahan ei tarvittu, kun rehtori jo kokosi porukan ja homma pyörähti käyntiin. Hanna valmisti sitten miesporukan kanssa vapun aatoksi tanssin Amore, joka esitettiin koko koulun väelle vappuviuhkojen heiluessa. Arvaatte varmaan, että oppilaat olivat hämmästyneitä ja suorastaan haltioissaan. Traileri tanssista on nähtävissä tässä alla. Videon koosti Helinä Konttinen. Jokainen harjoitteli ahkerasti ja apuvalmentajana toiminut Tiina harjoitutti topakasti joukkoa. Jokainen tanssi omassa naamiaisasussaan ja omaan rytmiinsä. Upea näky! Suosionosoitukset olivat valtavat!

Liekki-ryhmä harjoitteli keväisessä auringon paahteessa frisbeegolfia Siltamäen urheilupuistossa parin tunnin rupeaman. Alkuun päästiin jo ennen kuin Hanna ehti sanoa mitään. Muutama opettaja oli jo ohjeistanut kisan välittömästi autosta noustuaan. Eikä me muka olla kilpailuhenkisiä! Hanna fiksuna ihmisenä antoi meidän kisata mutta ehkä olisi kannattanut kuunnella joitain ohjeitakin. Matkan varrella sen huomasi. Mutta ulkoilu kauniissa jokivarsimaisemassa puolsi paikkansa. Frisbeet lentelivät sinne tänne ja aitojenkin taakse.

Roihu-ryhmä harrasti kahvakuulailua ja syvävenyttelyä. Harjoituksen tehon näki hyvin seuraavien päivien kävelytyylistä. Koulun käytävillä liikkui ankkamaisesti vaappuvia, töpöttäviä Chaplineja ja hitaasti hiihtäviä hahmoja. Istumaan meno sujui vain voihkimalla.

Innokkaat etäjäsenemme Aino Kemissä ja Graham Walesissa puuskuttavat omia harjoituksiaan. Graham pyöräilee ristiin rastiin uudella pyörällään ja kaipaa ryhmää tuekseen hyvinvointiprojektinsa jatkumiseksi. Aino puuhailee tällä hetkellä kasvimaansa kimpussa Raanujärven mökillään. Siis hyötyliikuntaa. Aino lähetti meille Kipinäläisille loman kynnyksellä elämänohjeen: ”Oikea ruoka, oikea liikunta, oikea ajattelu, oikea rukous, oikea elämäntapa – niistä saat elinvoimaa.” (Norman Vincent Peale)

Oppilaat ovat retkeilleet lähimaastossa ahkerasti luontoa tutkien sekä osa Suomenlinnassa seikkailemassa, leirikoulussa Kisakalliossa, Linnanmäellä ja Korkeasaaressa. Toukokuun viimeinen rutistus on aina kevätjuhlien valmistaminen. Tänä vuonna Muumilaaksossa, joka on nyt koulumme lavalla, tapahtuu kummallisuuksia. Juhla on taas kerran upea!

Koko Kipinä- projekti huipentui Nuuksion kansallispuistossa suureen seikkailuun, johon Liekki ja Roihu osallistuivat molemmat samaan aikaan. Hanna ja yhteistyökumppanimme Roope Roine (Moln, joka on matkayhtiö, mm. vaellus- ja melontareissuja) ideoivat ja järjestivät meille ikimuistoisen retken.

Lepohetki Nuuksiossa kevät 2013 kuva: Hannele Saarinen

Aluksi jakauduimme kolmeen ryhmään. Patikkaretken aikana opettelimme ottamaan suuntaa kompassista ja laskemaan askelparimme. Sitten lähdimme etsimään aarretta. Pienen pähkäilyn jälkeen aarteet löytyivät ja pian pitikin keksiä kirjaimista lause/sana kilpailun yhtenä osa-alueena. Meidän tuli liittää tekstiin kuva, jonka aiheena oli luonto. Kuvasimme reitin varrella sinivuokkoja, maisemaa, näsiää jne. Seuraavalla rastilla ryhmän piti rakentaa esillä olevista tarvikkeista vene. Ensimmäinen haava tuli puukosta alle minuutissa mutta se ei menoa haitannut. Ryhmien veneistä tuli jokaisesta aivan omanlaisensa ja kieltämättä ne olivat persoonallisen näköisiä.

Veneen tekoa a´la Petri kuva: Hannele Saarinen

Viimeisenä oli uittokisa. Uskomattomiin suorituksiin sitä venyy, kun yrittää keväisessä vuolaassa purossa uittaa uppoavaa heppoista veneen tekelettä. Meidän vene saikin nimekseen pian uiton alettua ”Titanic”. Koko rankan ja tiukan kisan voitti ponttoonivene ”Kerttu” aivan suvereenisti. Tarpoessamme meidän oli tarkoitus kerätä maahan heitettyjä roskia. Iloksemme niitä ei kuitenkaan kansallispuistosta löytynyt. Ihmiset ovat oppineet korjaamaan omansa.

Titanic ennen uppoamista kuva: Hannele Saarinen

Ulkoillessa tulee aina nälkä. Valmistimme Roopen reseptien mukaan meille aivan uusia herkullisia retkiruokia. Kyllä maistui! Yhdessäolo, kaunis keväinen luonto, liikunta ja maukas ruoka – mitäpä muuta. Täydellinen reissu!

Ruokaa, nam! kuva: Tiina Martikainen

Loppumittaukset suoritettiin Villen teettäminä helteisellä viikolla. Testihuoneesta tuli ulos keventyneitä, punakoita ja kehon iältään nuorempia ihmisiä. Kannatti tsempata. Eniten puhutti testit koko Kipinän ajan. Maaten otettava kuntotesti ei kaikkia vakuuttanut, kun polkupyöräergometritestit ovat antaneet aivan toisenlaista tietoa kunnosta. Rasvaprosentit hämmästyttivät myös. No, ainakin puhuttiin ja pohdittiin omaa olemusta ja jaksamista. Eihän kuntoilu koskaan kuitenkaan hukkaan mene mitataan tai ei. Tätä kirjoittaessamme odottelemme kuumeisesti sähköpostiin tuloksiamme, joiden piti itse asiassa tulla meille jo viime viikolla. Että odottavan aika voikin olla pitkä!

Kipinästä olemme edelleen innoissamme ja kiitollisia. Erityisen mukavalta tuntui rehtorimme kannustus ja hänen oma innokkuutensa projektissa. Sehän oli tarttuvaa laatua. Kansliassa saimme käydä mittauttamassa painoa ja kehon koostumustamme sekä verenpainetta vaikka päivittäin. Huomasimme, että kehon koostumus ei radikaalisti muutu ihan joka päivä vaikka kuinka mittaisi.

Hienoa, että pääsimme mukaan. Koululiikuntaliittoa kiitämme tämän mahdollistamisesta, erityiskiitos Sarille hyvästä yhteistyöstä ja Mobraa kiitämme huipputyypistä Hannasta sekä söpöistä testaajapojista Kimmosta ja Villestä (ei ihme, että sykkeet olivat tädeillä korkeat). 

Skutsarit kiittävät ja kumartavat ja pakenevat kesälaitumille keveästi kirmaten.

Hannele Saarinen ja Tiina Martikainen