Reksin pakina Suutarilasta

Kipinä-hanke on nyt loppu ja kesälomapäivät edessä. Monenlaisia työyhteisön ja koulun kehittämishankkeita on vuosien varrella ollut, mutta tämän hetkinen tunne on, että Kipinällä oli todellista vaikutusta.

Kolme Teetä olivat tässä hankkeessa kohdallaan: TIETO - TAHTO ja TUNNE. 

Kertaus on opintojen äiti ja niinpä saimme rautaisannoksen TIETOa ja kertausta terveellisen elämän perusteista. 

TAHTOtila oli korkealla koko työyhteisöllä ja niinpä yhteisen ajan löytyminen tai muut järjestelyt eivät tuottaneet tuskaa ja toisten tsemppaaminen oli hienoa katsottavaa ja koettavaa.  

TUNNEtila oli myös kohdallaan ja yhteiset harjoitukset olivat useimmiten ratkiriemukkaita ja parhaista sattumuksista keskusteltiin hymyssä suin vielä moneen kertaan opettajahuoneessa.

Uskon, että esimerkillä on suurin merkitys asioiden muuttamisessa. Kun me koulun aikuiset esimerkillämme näytämme oppilaillemme (ja toisillemme) yhteistyön merkityksen, liikunnan ilon ja riemun, niin mitkään oppitunnit eivät voi korvata näitä.

Ja kannattaa myös muistaa mitä coachimme Hanna aina painotti ja esimerkillään näytti: Elämästä pitää nauttia, eikä saa olla liian ryppyotsainen liikunnan tai ravinnon suhteen.

Reipasta ja makoisaa kesälomaa kaikille.

Kari Töyrylä, Suutarilan ala-asteen koulun rehtori

Axellus tarjoaa hyvinvointia opettajille

Axellus Oy on Suomen johtava terveystuotteiden markkinoija ja alan vastuullinen kehittäjä. Tarjoamme helppokäyttöisiä ja terveyttä edistäviä tuotteita ja palveluita pohjoismaiseen ravitsemusosaamiseemme perustuen.

Meillä on tärkeä rooli suomalaisten hyvinvoinnin tukemisessa – Tarjoamme eri elämänvaiheisiin liittyvää ravitsemusosaamista tuotteidemme kautta. Tuotteemme sopivat kaikille, jotka haluavat pitää huolta omasta ja läheistensä terveydestä.Valikoimiimme kuuluu muun muassa vitamiini- ja omega-3-rasvahappovalmisteita sekä painonhallintatuotteita ja urheiluravinteita. Tuotteemme sopivat kaikille, jotka haluavat pitää huolta omasta ja läheistensä hyvinvoinnista. Axellus Oy:n tunnetuimmat tuotemerkit ovat Möller, Nutrilett, Maxim, Sana-sol, Gerimax ja Ladyvita.

Axellus tukee tervettä elämää. Siksi teemme yhteistyötä monien urheilijoiden ja joukkueiden kanssa, jotka vievät viestiä terveellisistä elämäntavoista. Teemme yhteistyötä myös Koululiikuntaliiton kanssa Open Keidas -projektissa.

Katso Axelluksen hyvinvointivinkit kesään alla olevista artikkelinkeistä!

Näin vältät lomaripulin!

Lihapainotteinen menu kesällä

Näin vältät ruokamyrkytyksen mökillä!

Kuka tarvitsee urheiluravinteita?

Suhmura, osa 5

Olin kuulevinani veden hölskyvän, kun Suhmuran koulun henkilökunta kirmasi kesälomille lukuvuoden ja Kipinä-projektin päätyttyä.  Kehon nestepitoisuudet olivat kaikilla kohonneet. Turhaan ei oltu vettä litkitty!  Opettajainhuoneen pullat ja viinerit päätettiin vaihtaa Kipinä-projektin alussa vähemmän rasvaa ja kaloreita sisältäviin naposteltaviin.  Saas nähdä, mitä kesä tuo tullessaan. Houkutteleeko Joensuun torin Marttakahvion maittavat hillomunkit suhmuralaisia puoleensa.

Kevään viimeisssä liikuntasessiossa tutustuttiin kuntonyrkkeilyn saloihin. Siistijä Annikki on juuri antanut palautetta Teijalle luokan siisteydestä.. =) Kuva: Suhmuran koulu

Kipinä-kevät päättyi siis toukokuun viimeisellä viikolla loppumittauksiin. Kuntovalmentajamme Tompe viritteli vermeensä ja kokelas kerrallaan marssi testeihin. Mitattiin ihmisestä jos jonkinlaista; leposykettä, verenpainetta, kardiovaskulaarista kuntoa, kehon koostumusta, vatsalihasta ja hauislihasta. Käytiin läpi ruokailutottumuksia ja liikunta-aktiivisuutta. Lopuksi tietokone tulosti yhteenvedon, jossa vertailtiin keskenään projektin alussa ja lopussa saatuja tuloksia.  Kone ilmoitti kehon fyysisen iän verrattuna tämän hetkiseen ikään.

Allekirjoittaneen eläkehaaveet romahtivat kerralla; kehon fyysinen ikä aleni alle 60 vuoden. Ynnäillessämme kehon ikämittauksessa saavutettuja tuloksia oli yllätys melkoinen, suhmuralaiset olivat nuorentuneet projektin aikana yhteensä 37 vuotta.  Neljän kuukauden Kipinä-projekti oli tuottanut upeita tuloksia.  

Vesipitoisuus nousi ja paino laski. Kehon iässä nuorruimme 37 vuotta. Nuoruuden lähde on löytynyt. Kuva: Jaana Palve-Karppanen

Tästä innostuneena sovimme, että syksyllä jatkamme omatoimisesti ”Kipinää”.  Kerran kaksi kuukaudessa liikumme yhteisesti; kukin vuorollaan suunnittelee ja toteuttaa yhteisen liikuntahetken. Ja nuoreneminen sen kun jatkuu!

Hakiessamme Kipinä-projektiin henkilökunta kirjasi hakemukseen huolensa allekirjoittaneen laihdutus/kuntoiluyrityksistä: ” Työyhteisössämme olemme seuranneet rehtorin lukuisia laihdutusyrityksiä, joiden tulos on jäänyt valitettavan väliaikaiseksi. Monella muullakin liikkuminen on jäänyt vain puheeksi. Nyt haluaisimme tukea rehtoria ja saada itsekin sysäyksen terveempään elämään”.  Nyt 14 kiloa sutjakampana ja 800 kilometriä pyöräilleenä haluan kiittää isosti koko Suhmuran Poppoota!

Arvioidessani Kipinän vaikutuksia työyhteisöön, tulee päällimmäisenä mieleen yhdessä tekemisen meininki. Kipinäkeskustelut opettajainhuoneessa sekä yhteiset liikuntahetket ovat yhdistäneet henkilökuntaa ja luoneet positiivista henkeä. Tarvitsemme toistemme tukea ja iloista ilmapiiriä työskennellessämme haastavassa ja hektisessä koulumaailmassa.

Yhdessä tekemisen meininki antaa Kipinää Suhmuran työyhteisöön. Kuva: Sari Westman.

Saamamme tieto ravintoaineista ja liikunnasta ovat henkilökohtaisella tasolla vaikuttaneet monen arkielämään.  Fyysisen kunnon koheneminen on vaikuttanut positiivisesti ihmisten vireystilaan työpäivän aikana. Olen huomannut itsestäni, että nykyisin olen huomattavasti pirteämpi. Koulupäivän jälkeen en enää kaadu väsyneenä sohvalle vaan jaksan paremmin touhuta arjen askareissa.

Haluan kiittää 37 vuotta nuorentuneen Suhmuran koulun henkilökunnan puolesta Koululiikuntaliittoa. On hienoa, että järjestitte Kipinä-projektin ja saimme mahdollisuuden osallistua siihen. Teette arvokasta työtä!  Mobralle ja Riihivuoren Tompelle suuret kiitokset ja halaukset naisilta erittäin miellyttävästä ja tuloksekkaasti vedetystä keväästä. 

Kesäterveisin  Pasi Kettunen, rehtori

Huhtaharju, osa 5

HuHaa,HuHaa,HuHaa!

Hurahtiko Huhtaharju?  

Piilevä (ja välillä näkyväkin) hulluus on aina ollut tämän työyhteisön vahvuus. Kipinä-hankkeessa sitä taas saatiin esille ja opehuoneessa on ollut havaittavissa iloinen ilmapiiri ja keskinäisen kehumisen kerhot ovat olleet merkittävä kannustin omissa liikuntapyrkimyksissä.

Kun hanke alkoi helmikuussa ja kehno-ikä (ei kirjoitusvirhettä)-mittaukset maaliskuussa, muutosvastarintaa oli ehkä hieman aistittavissa. Mittaukset ja ohjaajien haastattelut ohjeineen ja vihjeineen kuitenkin saivat sohvaperunankin innostumaan. Monelle hanke oli potku takalistoon, varsinkin jos asui itseään vanhemmassa kehossa. Tästä työyhteisöstä voi sanoa, että jos ’mielenikä’ olisi mitattu, moni joutuisi ’puodissa’ näyttämään paperit; sellainen tämä porukka on.

Yhteisö oli Kipinässä jaettu 3 ryhmään, joilla oli omien toivomusten mukaiset liikuntamuodot. Mukana oli uusia lajeja, vanhojen virittelyä ja normaalia kevyttä kilpailumeininkiä. Kaikki tapahtui kuitenkin kannustavassa hengessä. 

Kaikkensa antaneena! Kuva: Huhtaharju

Moni ylitti, ainakin omasta mielestään, itsensä mm. kipuamalla 12 metrisen seinän, lievän manauksen kera. Tarjolla oli siis iloista hikeä, hikistä iloa, ähinää , puhketta, naurua, äänekästä naurua, mustelma polvessa, haasteita ja uusien lajien ällistelyä.

Kärppänä ylös, huikea saavutu. Kuva: Huhtaharju

Kevään aikana kokoonnuimme kaikki kahteen yhteiseen tapahtumaan. Talvella touhusimme Laajavuoren maisemissa kisaillen ja ilakoiden sekä uusia taitoja oppien. (Juttu Opettaja-lehdessä 16/2013) Vannoutunutkin perinteisen hiihdon kannattaja sai innostuksen luisteluhiihtoon ja niin tuli asiaa urheilukauppaan. Keväällä matka on taittunut Päijänteen jäällä vauhdikkaasti. 

Toinen yhteinen tapahtuma oli Laukaan Peurungassa, jossa tarjolla oli monipuolista tekemistä:  tanssia, kuntosalia, sulkapalloa, curlingia, frisbee-golfia, kylpylää, ja lopuksi ruokailu yhdessä. Ohjaajiemme Mikon ja Tommin taholta saimme hyvää palautetta ja kannustusta. Eivät sentään numeroita antaneet!

Toukokuun toisella viikolla tuli taas testaaja laitteineen ja totuuden hetki koitti. Mitä oli tapahtunut ? No hyvinhän tässä suurimmalle osalle oli käynyt. Tulokset paranivat  lähes kautta linjan: Parhaimmillan kehon ikä laski jopa 12 vuotta. Lihaskunnossa oli tapahtunut paranemista, ja se kirottu rasva-% oli laskenut. Vaikka sulkisi pois ’testioppimisen’ , on hanke saanut työyhteisön nuorentumaan ja innostumaan liikkumisesta jatkossakin. Kun hankehakemuksessa kysyttiin esimiehen osallistumista ja sitoutumista asiaan, hän ilmoitti panevansa koko painoarvonsa peliin. Nyt voidaan todeta, että hankkeen aikana hänen painoarvonsa on selvästi vähentynyt (useita kiloja).

Entäs nyt? Kesän ajaksi moni on lupautunut liikkumaan entistä enemmän tai ainakin saman verran. On toivottu, että samantyyppinen toiminta voisi jatkua, vaikka ikuisesti, kuten joku to-tesi. On ollut tärkeää huomata, ettei koko elämää tarvitse panna uusiksi, vaan tuloksia voidaan saavuttaa pienilläkin muutoksilla ja päästä ehkä pysyvämpäänkin vaikutukseen. Kuten eräs opettaja (-12v) totesi, että mitäs vuosista- tärkeintä on, että olo on parantunut, ruokavalio terveellistynyt ja liikunnasta tullut iloinen osa elämää monen vuoden tauon jälkeen.

Viimeiset fiilistelyt vanhalla koululla! Kuva: Huhtaharju

Hyvä me!

Huhtaharjun koulun väki

Suutarila osa 5

Lähes neljä kuukautta vierähti huimaa vauhtia Kipinän piristämänä.Päätöstilaisuudessa tuntui ihan haikealle. Hanna antoi meille kannustavaa palautetta ja sähkötti meille liikunta- sekä ruokaohjeita, jotta totuus ei pääse unohtumaan jatkossakaan. Kaksi Suutarilan Hunksia lauloi Hannalle serenadina jostain syystä mieleen tulleen kappaleen ”Musta on tullut urheiluhullu” ja Hanna sai Brasilian matkaansa varten käsintehdyt Brasilian lipun väriset korut ja tulevaa talvea varten neulotut valkoiset sukat lämmittämään mieltä – me muistamme Hannaa lämmöllä!

Mutta mitä ovat Suutarilan Hunksit? Ryhmä sai alkunsa lattaritanssien jälkeen, kun Petri väläytti tavaroita korjattaessa, että ”tämähän pitäisi esittää jossain”. Muutahan ei tarvittu, kun rehtori jo kokosi porukan ja homma pyörähti käyntiin. Hanna valmisti sitten miesporukan kanssa vapun aatoksi tanssin Amore, joka esitettiin koko koulun väelle vappuviuhkojen heiluessa. Arvaatte varmaan, että oppilaat olivat hämmästyneitä ja suorastaan haltioissaan. Traileri tanssista on nähtävissä tässä alla. Videon koosti Helinä Konttinen. Jokainen harjoitteli ahkerasti ja apuvalmentajana toiminut Tiina harjoitutti topakasti joukkoa. Jokainen tanssi omassa naamiaisasussaan ja omaan rytmiinsä. Upea näky! Suosionosoitukset olivat valtavat!

Liekki-ryhmä harjoitteli keväisessä auringon paahteessa frisbeegolfia Siltamäen urheilupuistossa parin tunnin rupeaman. Alkuun päästiin jo ennen kuin Hanna ehti sanoa mitään. Muutama opettaja oli jo ohjeistanut kisan välittömästi autosta noustuaan. Eikä me muka olla kilpailuhenkisiä! Hanna fiksuna ihmisenä antoi meidän kisata mutta ehkä olisi kannattanut kuunnella joitain ohjeitakin. Matkan varrella sen huomasi. Mutta ulkoilu kauniissa jokivarsimaisemassa puolsi paikkansa. Frisbeet lentelivät sinne tänne ja aitojenkin taakse.

Roihu-ryhmä harrasti kahvakuulailua ja syvävenyttelyä. Harjoituksen tehon näki hyvin seuraavien päivien kävelytyylistä. Koulun käytävillä liikkui ankkamaisesti vaappuvia, töpöttäviä Chaplineja ja hitaasti hiihtäviä hahmoja. Istumaan meno sujui vain voihkimalla.

Innokkaat etäjäsenemme Aino Kemissä ja Graham Walesissa puuskuttavat omia harjoituksiaan. Graham pyöräilee ristiin rastiin uudella pyörällään ja kaipaa ryhmää tuekseen hyvinvointiprojektinsa jatkumiseksi. Aino puuhailee tällä hetkellä kasvimaansa kimpussa Raanujärven mökillään. Siis hyötyliikuntaa. Aino lähetti meille Kipinäläisille loman kynnyksellä elämänohjeen: ”Oikea ruoka, oikea liikunta, oikea ajattelu, oikea rukous, oikea elämäntapa – niistä saat elinvoimaa.” (Norman Vincent Peale)

Oppilaat ovat retkeilleet lähimaastossa ahkerasti luontoa tutkien sekä osa Suomenlinnassa seikkailemassa, leirikoulussa Kisakalliossa, Linnanmäellä ja Korkeasaaressa. Toukokuun viimeinen rutistus on aina kevätjuhlien valmistaminen. Tänä vuonna Muumilaaksossa, joka on nyt koulumme lavalla, tapahtuu kummallisuuksia. Juhla on taas kerran upea!

Koko Kipinä- projekti huipentui Nuuksion kansallispuistossa suureen seikkailuun, johon Liekki ja Roihu osallistuivat molemmat samaan aikaan. Hanna ja yhteistyökumppanimme Roope Roine (Moln, joka on matkayhtiö, mm. vaellus- ja melontareissuja) ideoivat ja järjestivät meille ikimuistoisen retken.

Lepohetki Nuuksiossa kevät 2013 kuva: Hannele Saarinen

Aluksi jakauduimme kolmeen ryhmään. Patikkaretken aikana opettelimme ottamaan suuntaa kompassista ja laskemaan askelparimme. Sitten lähdimme etsimään aarretta. Pienen pähkäilyn jälkeen aarteet löytyivät ja pian pitikin keksiä kirjaimista lause/sana kilpailun yhtenä osa-alueena. Meidän tuli liittää tekstiin kuva, jonka aiheena oli luonto. Kuvasimme reitin varrella sinivuokkoja, maisemaa, näsiää jne. Seuraavalla rastilla ryhmän piti rakentaa esillä olevista tarvikkeista vene. Ensimmäinen haava tuli puukosta alle minuutissa mutta se ei menoa haitannut. Ryhmien veneistä tuli jokaisesta aivan omanlaisensa ja kieltämättä ne olivat persoonallisen näköisiä.

Veneen tekoa a´la Petri kuva: Hannele Saarinen

Viimeisenä oli uittokisa. Uskomattomiin suorituksiin sitä venyy, kun yrittää keväisessä vuolaassa purossa uittaa uppoavaa heppoista veneen tekelettä. Meidän vene saikin nimekseen pian uiton alettua ”Titanic”. Koko rankan ja tiukan kisan voitti ponttoonivene ”Kerttu” aivan suvereenisti. Tarpoessamme meidän oli tarkoitus kerätä maahan heitettyjä roskia. Iloksemme niitä ei kuitenkaan kansallispuistosta löytynyt. Ihmiset ovat oppineet korjaamaan omansa.

Titanic ennen uppoamista kuva: Hannele Saarinen

Ulkoillessa tulee aina nälkä. Valmistimme Roopen reseptien mukaan meille aivan uusia herkullisia retkiruokia. Kyllä maistui! Yhdessäolo, kaunis keväinen luonto, liikunta ja maukas ruoka – mitäpä muuta. Täydellinen reissu!

Ruokaa, nam! kuva: Tiina Martikainen

Loppumittaukset suoritettiin Villen teettäminä helteisellä viikolla. Testihuoneesta tuli ulos keventyneitä, punakoita ja kehon iältään nuorempia ihmisiä. Kannatti tsempata. Eniten puhutti testit koko Kipinän ajan. Maaten otettava kuntotesti ei kaikkia vakuuttanut, kun polkupyöräergometritestit ovat antaneet aivan toisenlaista tietoa kunnosta. Rasvaprosentit hämmästyttivät myös. No, ainakin puhuttiin ja pohdittiin omaa olemusta ja jaksamista. Eihän kuntoilu koskaan kuitenkaan hukkaan mene mitataan tai ei. Tätä kirjoittaessamme odottelemme kuumeisesti sähköpostiin tuloksiamme, joiden piti itse asiassa tulla meille jo viime viikolla. Että odottavan aika voikin olla pitkä!

Kipinästä olemme edelleen innoissamme ja kiitollisia. Erityisen mukavalta tuntui rehtorimme kannustus ja hänen oma innokkuutensa projektissa. Sehän oli tarttuvaa laatua. Kansliassa saimme käydä mittauttamassa painoa ja kehon koostumustamme sekä verenpainetta vaikka päivittäin. Huomasimme, että kehon koostumus ei radikaalisti muutu ihan joka päivä vaikka kuinka mittaisi.

Hienoa, että pääsimme mukaan. Koululiikuntaliittoa kiitämme tämän mahdollistamisesta, erityiskiitos Sarille hyvästä yhteistyöstä ja Mobraa kiitämme huipputyypistä Hannasta sekä söpöistä testaajapojista Kimmosta ja Villestä (ei ihme, että sykkeet olivat tädeillä korkeat). 

Skutsarit kiittävät ja kumartavat ja pakenevat kesälaitumille keveästi kirmaten.

Hannele Saarinen ja Tiina Martikainen

Huhtaharju osa 4

Huhtaharjun torstain Kipinä-ryhmä on kevään aikana kokoontunut yhteensä viisi kertaa. Yhteisen alkupalaverin lisäksi olemme päässeet retkiluistelemaan, venyttelemään, kuntonyrkkeilemään ja kahvakuulailemaan. Jokaisella kerralla hiki on noussut otsalle, mutta hauskuutta ei ole puuttunut. Tuntien päälle liikkuminen ei siis ole tuntunut lainkaan ikävältä - pikemminkin yhteisiä liikuntahetkiä uusien lajien parissa on odotettu kovasti.

Jee! kuva: Jouni Kallio

Torstain ryhmän kuntonyrkkeilyharjoituskerta sai, jos ei aivan valtakunnallista, niin ainakin maakunnallista julkisuutta Keski-Suomalaisessa (KS 22.4.2013) -- vaikkakin juttu oli viimeisellä sivuilla. Kuvassa oli etualalla historian opettajamme Timo (näyttää perhoselta, mutta pistää kuin ampiainen) on juuri lähettänyt jabin matkaan, mitä tai ketä lie ajattelevan siinä. Myös opettaja-lehti (16/2013) kirjoitti meistä kahden aukean verran koko ryhmän yhteisen hiihto- ja lumikenkäpäivän aikaan.

Varpaat ojenna! kuva: Jouni Kallio

Viimeksi tehtiin kahvakuulalla “pikaharjoitus”, joka osoittautui vaikutuksiltaan ja teholtaan kaikkea muuta kuin pikaiseksi. Ohjaajamme Janne Hiltunen, opetti meille muutaman perusliikkeen ja lopuksi vedettiin kaksi kierrosta kuntopiiriä näillä juuri opituilla tekniikoilla. Janne korosti kahvakuulan sopivan harjoitteluun todella hyvin silloin, kun aikaa on käytettävissä vähän, esimerkiksi vain puolisen tuntia. Kaupan kautta kotia ja oma kahvakuula olohuoneen nurkkaan. Nyt on perusteltu syy katsoa televisiosta hömppää, kun samalla tekee kahvakuulatreeniä ainakin kaikki mainostauot. Toiminut jo yli kaksi viikkoa!

Omasta puolesta voi sanoa, että ryhmässämme on ollut kannustava ja hieno tunnelma. Vaikka opettajat todella ovatkin kannustamisen ammattilaisia, on myös välillä mukava saada itse kannustusta. Myös ohjaajat ovat olleet kannustavia.

Kannustuspiiri, kuva: Jouni Kallio

Seuraavaksi onkin vuorossa seinäkiipeily ja keilaus. Seuraava Veikka Gustafsson voi tullakin Huhtaharjun koululta :-)

Juha Korhonen ja muu torstain-ryhmä

Suhmura osa 4

Terveisiä Suhmurasta!

Toden totta edellisestä blogikirjoituksesta lumet ovat sulaneet, täällä Joensuun seudullakin. Lämpöasteet ovat kipuilleet jopa kahdenkymmenen paremmalle puolelle ja koulutyössämmekin olemme nautiskelleet kesän (ja loman) tulosta. Kesäinen auringonpaiste on saanut työporukkamme entisestään viettämään aikaansa ulkona lenkkeillen ja pyöräillen. Eräs työyhteisömme jäsen hurahti pyöräilyyn niin, että pyöräilee monta kertaa viikossa usean tunnin lenkkejä hurjaa vauhtia kilpapyörä allaan ja pyöräilyhousut jalassaan.

Pari viikkoa sitten tutustuimme porukalla seinäkiipeilyyn. Harmillisesti muutama työyhteisömme jäsen oli sairastunut, mutta me muut kipusimme innokkaasti moottorilla pyörinyttä seinää ylöspäin. Kone ilmoitti aina kivutun matkan, joka pääsääntöisesti oli kolmekymmentä metriä. Vuorotellen  "vuoristoa" fiilistellen kiipeilimme välillä jopa "roikkuen" seinässä. Seinä kallistui tietyin väliajoin, jolloin se toi lisähaastetta kiipeilyurakointiin. Täytyy sanoa, että hiki tuli ja vallan mukavaa oli! Monet sai kiipeilystäkin kipinän :)

Kiipeilyn jälkeen pistimme keilakengät jalkaan ja suuntasimme keilaradoille. Valmentajamme Tomi-Pekka ohjasi meitä keilapallojen valinnassa sekä opasti heittotekniikassa. Rehtorimme oli kyllä ehtinyt ohjata meitä jo Kivisten ja Sorasten tapaan -Yabbadabbadoo- meiningillä sipsutusaskeleineen, mutta lopulta vieritimme palloja kukin omalla tyylillään välillä ilman vauhtia ja välillä vauhdin kanssa. Toisella pelikierroksella alkoi keiloja kaatua -välillä jopa kaikki kerralla. Toistot toivat varmuutta tässäkin lajissa ja tunti keilatessa hujahti kyllä hirmuisen nopeasti.

Seuraavana aamuna (ainakin allekirjoittanut) tiesi keilanneensa; takapuoli ja oikea ranne vihoittelivat kipuilullaan. Mutta vaan hyvässä mielessä lihaskipuna.(Kai ne lihaksetkin jossakin siellä on?)

Olemme edelleen kiinnittäneet kovasti huomiota vedenjuontiin; juomapullot ja välituntien jonotukset vesihanalle ovat jo tuttu näky opehuoneessa. Jospa tämäkin ponnistus ja liikunnan lisäys näkyisi lopun kehonikämittauksissa suurentuneen vesimäärän ja pienentyneen rasvaprosentin muodossa. Tämä projektin lopun päätösmittaus onkin puhututtanut työyhteisössä jo aika monta kertaa. Kukin arvioiden omia mahdollisia mittaustuloksiaan. Siihenhän ei ole enää pitkä aika!

Sari Westman

                                                                

**********

Viimeisiä viedään.. Toiseksi viimeinen kerta työyhteisöliikuntaa meillä oli perjantaina. Vuorossa oli Koskenlaskua Ruunaalla (ruokailua unohtamatta). Monikaan meistä ei ollut aikaisemmin laskenut koskea ja ne jotka olivat, heillä oli siitä jo jonkin verran aikaa. Valmentajamme Tomi-Pekka tosin ei päässyt mukaan, sillä häntä tarvittiin toisaalla paljon enemmän.  Rehtorimme Pasi tuntui olevan jo vanha tekijä tässä(kin) lajissa ja itse ainakin olin utelias tietämään koskenlaskun saloja. Minua ja (toivottavasti muitakin) jännitti hieman etukäteen, mutta jännityshän on vain tervettä. Erityisopettajamme Taina ja siistijä Ansu”putosivat”maan pinnalle kun kuulivat, että veneessä pitää meloa. Taina rukka luuli, että kyseessä oli vain huviajelu moottoroidulla paatilla.

Sää suosi meitä, lämmintä oli yli kaksikymmentä astetta ja aurinko paistoi kun lähdimme Suhmurasta työpäivän jälkeen ajelemaan kahdella autolla kohti Ruunaata. Matka sujui joutuisasti naurun kiljahdusten ja höpöttelyn merkeissä, nesteytystä unohtamatta. Saavuimme Ruunaalle iltapäivällä ja kaikki olivat innoissaan tulevasta koitoksesta. Kaikki meistä eivät voineet osallistua laskemiseen, mutta hekin olivat silti mukana. (ruoka taisi kiinnostaa enemmän ;))

Meille ominaiseen tapaan, alkoi vouhotus siitä mitä kukakin laittaa päälle  ja minne jättää laukkunsa ja muut tavaransa. Vouhotuksesta selvittyämme meidät kuljettettiin varusteiden saantipaikalle. Jokainen meistä sai sadevaatteet, kumisaappaat, kypärän ja pelastusliivit. Siitä matka jatkui koskille. Mitä lähempänä koskia oltiin sitä enemmän alkoi vatsanpohjassa olla perhosia, sillä väkisinkin mieleen tuli ajatus veneestä putoamisesta.

Saavuimme rannalle, jossa puimme varusteet päälle (innokkaimmat olivat pukeneet varusteet jo edellisessä paikassa, itseni mukaan lukien) ja kumilautan kapteeni antoi meille ohjeet miten toimia eri tilanteissa ja millä käskyllä tehdään mitäkin. Monelle meistä oli yllätys se, että meidän piti istua kumilautan reunoilla, toinen jalka kiinni lenkissä ja toinen ponttoonissa. Ajatus putoamisesta koskeen oli entistäkin vahvempi. Kapteeni päätti myös ensimmäisen parin, ohjausparin jonka tahtiin me muut meloimme. Tärkein ohje oli, että melomista ei saa lopettaa missään vaiheessa ennenkuin on saanut luvan lopettaa. Mehän teimme työtä käskettyä.

Asetuimme lauttaan ja eikun menoksi. Ensin harjoittelimme muutaman kerran melomista ennen tosi koitosta. Kapteeni ajoi meidät moottorilla lähelle koskea. Ensimmäinen koski oli kuulemma se kaikista pahin, siinä oli stoppari, jossa oli n.10m pudotus.  Ei siinä muu auttanut kun vain antaa mennä vaan. Melottiin ja melottiin...vesi roiskahti oikein kunnolla(kuin hyökyaalto) päälle ja saattoi jostain kuulua hiljaisia kiljahduksiakin. Ohjausparista toinen, Hanna meinasi pudota tuossa vaiheessa kyydistä jalkojen irrottua mutta sisukas sissi kesti kyydissä. Jokainen meistä kastui mutta selvisimme siitä kunnialla! Jee!! Itselleni tuli todella hyvä fiilis, ja taisinkin sanoa ääneen että ”tää on tosi siistiä”  ja jännitys kaikkosi välittömästi.

 Me tulemme taas...kuva: Sari Westman

Maisemat olivat aivan mahtavat ja eikä lämmöstäkään ollut mitään haittaa.  Laskimme vielä kolme koskea, välillä kastuttiin enemmän ja välillä vähemmän, taisi johtua lähinnä siitä että sadeasun alla hiosti niin paljon. Hauskaa oli ja jokainen selvisi putoamatta ehjänä rantaan Viimeisen kosken kohdalla meillä olikin valokuvaajat rannalla kamerat tällingissä ottamassa kuvia.

Jihuu! kuva: Sari Westman

Rantaan saavuttuamme, olimme märkiä ja hyvillä mielin sekä etenkin nälkäisiä. Sillä vielä oli se koko reissun ”paras” osuus jäljellä nimittäin ruokailu. Meidät kuljetettiin ruokapaikalle, jossa saimme kuivaa vaatetta päälle. Siellä meitä oli odottamassa sekä kolleegat, jotka eivät osallistuneet, että loimulohi. Nälkä tuntui olevan jokaisella pitkän päivän ja melonnan jälkeen. Yks jos toinen vielä fiilisteli ajatuksiaan koskenlaskusta. Söimme ja joimme itsemme kylläisiksi. Seuraavaksi edessä olikin kotiinpaluu. Ennen kotiin lähtöä saimme jokainen diplomin koskien laskemisesta kunniallisesti. Se lämmitti mieltä kovasti. 

Hyvä Myö! kuva: Sari Westman

Kotimatkalle riitti vielä paljon höpöttelyä itse koskenlaskusta ja muista asioista. Matkakin tuntui paljon lyhyemmältä kuin mennessä. Matkalla vielä totesimme, että tämä oli ehdottomasti yksi parhaimmista työyhteisöliikunta kerroista mitä on ollut, ellei jopa paras.

Vielä olisi yksi kerta jäljellä ja sen jälkeen kehonikämittaukset. Vaikka itse Kipinä-kampanja loppuu pian, pyrimme silti jatkamaan samaan malliin kuin tähänkin asti. Liikunta kuuluu jatkssa varmasti jokaisen arkeen, tosin emme kuitenkaan voi unohtaa kesää ja ihania grilikelejä, joten luulenpa, että yhden jos toisenkin grillissä paistuu salmiakkipossu.  Tällä viikolla jatkamme vielä yhden liikuntakerran merkeissä.

Kaisa Pekonen